Matkan antia näin kotisohvalta ajateltuna...

Reissu oli tällä kertaa raskas mutta antoisa. Tosin ei matkalla tullut kertaakaan sellaista fyysistä väsymistä mutta alkumatka, aina etelä Puolaan asti oli maisemin puolesta melko tylsä. Tasaista maastoa, peltoja, metsää ja melko samanlaisia kyliä koko ensimmäinen 1500 kilometriä. Maisemat muuttuivat vasta Krakovan jälkeen ja reissu sai ihan uuden vaihteen. Vuoristot olivat raskaita mutta niin antoisa että reitin raskaus unohtui ja maisemat olivat mahtavia.




Missään kohtaa ei mieleeni tullut lopettaa. Siis henkinen puolikin matkasta sujui odotettua paremmin.



Alkuperäinen määränpää jäi saavuttamatta sillä matkaan varattu aika vaan loppui kesken. Toisaalta en ymmärrä itseäni miten saatoin laskea matkan Tammelasta Ateenaan niin pieleen. Matkaa Splitistä Ateenaan, lyhyitä mahdollista reittiäkin olisi ollut vielä jäljellä yli 1300 kilometriä joten kokonanis kilometri määräksi olisi tullut vähintään 5000 kilometriä. Alkuperäisen oman laskelmani mukaan koko matkan mitaksi olisi tullut 4000 joten tein todella karkean virheen, arvioidessa kokonaismatkaa Ateenaan.



En todellakaan ole pettynyt siihen että Ateena jäi saavuttamatta, sillä tämä ei ole luultavasti viimeinen matkani fillarilla ja jos siltä tuntuu, voin jatkaa matkaani siitä mihin tämä matka loppui.



Matka antoi hienojen maisemien lisäksi paljon, paljon muutakin. Tapasin hienoja ihmisiä, opin paljon näiden maiden kulttuurista sekä siitä miten ihmiset asuvat ja elävät. Kaikki maat lukuun ottamatta Viroa olivat maita, jossa en aikaisemmin ollut käynyt. Maat yllättivät minut sillä kuinka ”moderneja” ne olivat. Odotin että varsinkin entiset itäblokin maat olisivat enenemän vielä kiinni Neuvostoliiton jälkeensä jättämässä tilassa, mutta mitä vielä.



En koko matkan aikana tuntenut oloani turvattomaksi. Liikenne oli kylläkin paikka paikoin ja varsinkin Puolassa hurjaa mutta paikallisten ihmisten osalta en tuntenut minkään moista uhkaa. Tosin suhtautuminen näissä maissa yleensä ottaen polkupyörä matkaajia kohtaan on varsinkin yösijaa kysellessä nuivaa. Yleinen käsitys on se että, mikäli matkustat polkupyörällä olet todella köyhä. Toisaalta se on hyvä asia sillä, eihän köyhää pyöräilijää kannata edes ryöstää sillä ei sillä ole mitään varastettavaakaan.



Suhtautuminen hotellien ja muiden majoitusta tarjoavien yritysten henkilökunnassa huomasi heti kun kerroin olevani Suomesta. Tämä lause sai suhtautumisen minuun muuttumaan aina etelä Puolaan asti. Siitä edemmäs kotimaani kertomisella ei oikeastaan ollut merkitystä. Tosin ihan hyvää palvelua sain koko matkani ajan.



Mitkä olivat sitten ne hienoimmat jutut tällä matkalla? on se yleisin kysymys mihin olen törmännyt nyt matkani jälkeen. Maisemat Puolan ja Slovakian rajalla, Kroatia yleensä ottaen ja ihmiset joihin matkallani tutustuin on sitä parasta antia joka mieleeni on jäänyt. Tosin matkalla näki ja koki niin paljon että nyt vasta kolmen viikon jälkeen tulee mieleen asioita matkalta jotka on tavallaan jo unohtanutkin. Kuvat, päiväkirjamerkinnät, karttojen tutkailu ja video, palauttavat mieleen tunnelimani, paikkoja joita näin sekä ihmisiä joita tapasin mieleen.




Nyt kotikoneellani olen pystynyt yhdistelemään matkallani ottamiani panoraamakuvia ja niistä saa nyt hivenen paremman kuvan paikoista joita näin. Tosin kuvat eivät anna oikeaa kuvaa, mutta sinnepäin ainakin. Jatkossa luultavasti talven pimeinä iltoina tulen editoimaan myös videokuvaa kaikkien nähtäväksi tältä matkalta ja niistä tulee linkit sitten taas www.matkafillari.com sivustolleni.



Kiitoksia vielä kerran tukijoille sekä kaikille jotka ovat jollain tapaa auttaneet tai olleet vaan henkisenä tukena matkallani halki Euroopan. Kiitos

Viimeinen pyöräilypäivä

Vielä olisi matkaa lentokentälle noin 90 kilomeriä mutta minulle on varattu jo huone Trogirin kaupungista josta on Splitin lentokentälle matkaa noin 15 km. Päivän aikana tulee vastaan taasen iso silta joka on nyt pidempi mutta kansi on vain 40m merenpinnasta. Keli on kuuma ja pieni ukkosmyrskykin osuu päivän matkalle. Osa matkasta kulkee taas kauempana rannasta ja taas on kuuma päivä. Suorastaan tuskainen ajopäivä.



Toisaalta matka saa tänään päätöksen ja se luo jonkinmoisen tyhjän olon ja tietynlainen väsymys piinaa koko päivän. Sisämaassa huomaa sen että tämä alue ei ole turistien suosiossa. Tien varsilla on ihmisiä seisomassa mainoskylttien kanssa joissa mainostetaan majoitus kohteita.
Loppumatka oli tuskaa mutta löysin perille, ilmastoituun huoneeseen mainiosti ja päivän päätteeksi pakkasin tavarani seuraavan päivän lentoa varten sekä purin pyörän lentokuntoon. Saimme sovittua että paikan isäntä antaisi meille aamulla kyydin lentokentälle joten aamusta tulisi paljon helpompi. Illalla tutustuttiin vielä Trogirin vanhaan kaupunkiin ja käytiin syömässä loistava illallinen.



- 1.7
- päivän kilometrit 75.68 km
- ajoaika 4:04:23
- Keskituntinopeus 18.57 km/h
- Max nopeus 60.48 km/h
- koknais km/aika 3679/208:12
- Yö paikka Trogir Kroatia

30.6. 2010

Pyöräilyä olisi vielä muutama päivä jäljellä ja matka jatkuu kohti määränpäätä nyt todella kuumassa kelissä. lämpötila on päivällä nyt yli 35 ja auringossa lähentelee 50 astetta. Toisaalta lämpöön on jo tottunut ja pyörän liikkuessa ajoviima viilentää keliä. Silti päivän aikana vettä ja muuta nestettä kuluu muutamia litroja.



Suuntana on aluksi Zadarin kaupunki ja päästäkseni sinne minun pitää ajaa pätkä sisämaassa joten lämpötila nousee vielä kovemmaksi täällä ja tien pinta paahtaa renkaiden alla. Matkalla Zadariin vastaan tulee komea silta jonka kannelta merenpintaan on matkaa 50 metriä. Lähempänä kaupunkia liikenne muuttuu taasen kovemmaksi ja vauhdit kasvaa. Tosin itse kaupungissa on harvinaisen helppo pyöräillä ja poikkeankin paikalliseen ostoshelvettiin syömään.



Zadarin jälkeen tie taas siirtyy meren rantaan ja maisemat muuttuvat karummaksi kohti etelää mennessä. Myös yleinen siisteys heikkenee etelään mennessä. Yösija löytyi Vodicen kylästä leirintäalueelta.

Päästyäni sinne olin ilmeisesti hyvin väsyneen oloinen kaveri, sillä naapuri asuntovaunuista minulle kiikutettiin teltan eteen kolme kylmää olutta sekä muutama virvoke juoma pullo. Leirintäalue oli keskellä kylää, tavallaan talon takapiha joka oli aidattu korkealla betoni muurilla.
- 30.6
- päivän kilometrit 116,27 km
- ajoaika 5:56:35
- Keskituntinopeus 19.56 km/h
- Max nopeus 46.21 km/h
- koknais km/aika 3604/204:07
- Yö paikka Vodice Kroatia

29.6. 2010

Matkaan lähdettiin jo kello 5 aamulla sillä tarkoituksena oli ehtiä hyvissä ajoin Rabin kaupunkiin ja sieltä lähtevään lauttaan josta matkaseuralaiseni jatkaisi matkaa Rijekaan. Aurinko paistoi jo aamusta ja ajokeli oli miellyttävä sillä kuumuus ei vielä ollut kova. Matka meni mukavasti ja aamulla ei juurikaan liikennettä ollut tosin lammas laumoja sitäkin enenemän. Matkaa Loparilta Rabin kaupunkiin oli vain 13 kilomeriä. Perille päästyämme löysimme paikan josta lautalle voisi ostaa lipun mutta saimme kuulla että tämä lautta ei ottaisikaan polkupyöriä kyytiin. Kyseessä oli pienempi katamaraani alus joka kuljettaa pelkästään ihmisiä. Lipun myyjältä kyselimme lähtisikö täältä bussia kohti Splittiä mutta hän ei osannut tähän kysymykseen vastata mutta neuvoi tien bussiasemalle josta asiaa voisi kysellä. Löysimme bussiaseman mutta lipun myynti aukeasi vasta kello 8 ja siihen olisi vielä tovi joten päätimme juoda aamukahvit aseman ravintolassa. Paikalle saapui myös muutama bussikuski joilta käväisin kysymässä josko täältä menisi bussia kohti Splittiä ja ottaako ylipäätään, bussit pyöriä kyytiin? Sain vastauksen että bussia ei täältä menisi mutta rannikolta, heti Jablancackin kylästä, jonne lautta rantautuu, lähtisi bussi ja pyöriä otetaan kyllä bussin tavaratilaan.


Rabin kaupunki jäi taakse

Fillareiden päälle ja nokka kohti Miŝnjakin satamaa saaren eteläkärkeen. Pikkuhiljaa liikennettä ilmestyi tielle ja aurinkokin alkoi lämmittämään matkaajien kulkua. Matkalla ohitimme muutan pienemmän kylän, mutta koko matkan tien varsilla oli viitoja majoitus paikkoihin. Niistä ei täälläpäin maailmaa ole pulaa. Matkaa satamaan oli 11 kilometriä ja matka satamasta rannikolle oli vain muuttaman kilomerin mittainen. Lauttamaksu oli vain muutaman euron ja kaksi lauttaa sukkuloi saaren ja rannikon väliä kokoajan.



Päästyämme Miŝnjakin kylään kyselimme mistä bussi Splittiin lähtisi, saimme vastauksen että kylästä ei bussia lähtisi vaan että pysäkki olisi valtatien varrella huoltoaseman kohdalla ja että matkaa sinne olisi 4 kilometriä. Edessä olisi matkakumppanilla vielä erittäin kova nousu ylös vuorelle jossa valtatie menisi. Kylästä lähti yksisuuntainen kapea serpentiini tie kohti vuorten rinteitä. Tie oli niin kapea että rannasta tuleva liikenne pakotti meidät pysähtymään ja väistämään lähes ojan puolelle. Tosin nousu meni muutenkin taluttamiseksi.

Keli oli nyt erittäin kuuma ja ilma suorastaan seiso. Loputtomalta tuntuva nousu kuitenkin loppui ja bussipysäkki ja huolto asema tuli kuin yllättäen kurvin takaa eteen.



Nyt pääsin jatkamaan matkaa omaan tahtiin ja matkaseuraa sain nyt hetkeksi myös vanhemmasta miehestä joka oli pyörällään matkalla näillä nurkilla. Tosin miehen vauhti oli verkkaisaa ja lähdinkin hetken päästä omaa vauhtiani jatkamaan matkaa. Rannikkotie oli maisemiltaan mieletön. tie kiemurteli rannikon mukaan ja turkoosi meri sekä toisella puolen nousevat vuoret olivat mahtavan kokoiset ja se sai kulkijan tuntemaan itsensä pieneksi. Pyörä liikkui kuin itsestään ja matka eteni ripeästi. Lepopäivä Loparissa oli siis tehnyt tehtävänsä. Poikkesin tien varrella olevaan pieneen ravintolaan syömään. Ajatuksena oli ottaa lautta Pagin saarelle ja ajaa sitä pitkin kohti etelää mutta rannikko tie oli niin hieno että lampaiden tyhjäksi kaluamalle saarelle en sittenkään päättänyt mennä. Saaren maisemat näkyivät mantereellekin ja ne eivät minua niin paljoa vetäneet puoleensa. Tosin saaren kautta matka olisi ollut hivenen lyhyempi.


Maisemaa Pagin saarelelta rannikkolta nähtynä.




Poikkeilin kaupoissa ostamassa virvokkeita ja jäätelöä ja yritin muutenkin juoda sillä lämpötila oli nyt korkea ja nestettä kului runsaasti.

Yösijan löysin itselleni Starigradin kylästä. Huone autokorjaamon yläkerrasta joka oli siisti mutta kuuman.

- 29.6
- päivän kilometrit 108.25 km
- ajoaika 6:40:52h
- Keskituntinopeus 16.20 km/h
- Max nopeus 57.80km/h
- koknais km/aika 33487/198 begin_of_the_skype_highlighting              33487/198      end_of_the_skype_highlighting:11
- Yö paikka Starigrad Kroatia

28.6 2010

Vapaa päivä Loparissa sujui hyvin ja tuli tarpeeseen. Sain postitettua 8,2 kiloa tavaraa kotiin mutta ihan vaikeuksitta tämäkään operaatio ei mennyt. Hankaluus oli nyt paikallisen postin täti, joka osasi heittäytyä erittäin hankalaksi. Pitkästä aikaa minäkin oikein hermostuin tämän naisihmisen hyvin ylimieliseen asenteeseen. Lähinnä minua ihmetytti asenne jolla oltiin paikallisen postilaitoksen taholta liikkeellä. Mutta tästäkin selvisin ja homma tuli hoidettua, tosin en todellakaan tiedä koska tavarat saapuvat suomeen jos ylipäätään saapuvat. Postitin lähinnä karttoja joita oli matkan varrella kertynyt melkoinen nippu ja muutamia vaatekappaleita joita tarvitsin alkumatkan kylmyyttä vastaan.

Muuten loma päivä Lopparissa sujui loppumatkan lautta yhteyksiä ja reittiä suunnitellessa. Matkaseuralaiseni hyppäisi seuraavana aamuna Rabin kaupungista lauttaan, jolla menisi takasin Rijekaan. Sieltä hän matkustaisi bussilla Splittiin. Minä jatkaisin matkaa yksin rannikkoa pitkin Splittiin josta myös varasimme lennot kotiin Suomeen.

27.6. 2010

Matka jatkui aamusta lämpimässä kelissä pois majapaikasta joka oli huoneisto jonka illalla vuokrasimme. Tarkoitus oli ajaa vielä muutama kilometri leirintäalueelle jonne saksalainen pyöräily ystävämme Dirk oli mennyt edeltäpäin mutta suomesta lentäneen ystäväni voimat loppuivat totaalisesti ja päätimme ottaa huoneen Pinezicin kylästä. Huoneisto oli siisti isolla parvekkeella varustettu apartment. Hintaa tällä keittiöllä, makuuhuoneella ja kylpyhuoneella olevalla huoneistolla oli 30€.



Matkaa lauttarantaan, Valbiskaan oli vain muutama kilometri ja sekin lähestulkoon alamäkeä. Rannassa ostimme liput lautalle ja jäimme odottelemaan lautan saapumista rannassa olevaan ravintolaan. Lautta saapui tunnin odottelun jälkeen ja matka Rabin saarelle kesti puolitoista tuntia. Maisemat mereltä olivat hienot ja matka meni maisemia kuvatessa.




Loparin satama

Lautan alakerrassa oli ravintola josta löytyi paljon esitteitä Rabin saaren lomakohteesta Loparin kylästä. Päätimme viettää siellä yhden lomapäivän. Lopar oli hieno paikka ja vuokrattavia huoneita ja huoneistoja oli paljon. Myös paikassa oli hieno leirintäalue mutta telttapaikka oli lähes samanhintainen kun huone joten päätettiin ottaa huoneisto. Huoneisto oli hupputasoinen, ilmastoinnilla varustettu joka tosin maksoi 5€ lisää mutta oli sen arvoinen sillä ulkolämpötila oli nyt reilut +30 astetta. Päätimme ottaa seuraavaksi päiväksi myös vapaa päivän sillä nyt olin pienen loma tarpeessa ja seuraavana päivänä oli myös tarkoitus postittaa kotiin tavaraa jota en enää tarvinnut ja oli päästävä eroon ylimääräisestä tavarasta jotta ei tarvitsisi maksaa ylipainomaksua lentokoneeseen. Nyt piti myös suunnitella loppumatka ja käytettävä reitti Splittiin josta lentäisimme takaisin kotiin.


Auringonlasku huoneiston parvekeelta nähtynä