29.6. 2010

Matkaan lähdettiin jo kello 5 aamulla sillä tarkoituksena oli ehtiä hyvissä ajoin Rabin kaupunkiin ja sieltä lähtevään lauttaan josta matkaseuralaiseni jatkaisi matkaa Rijekaan. Aurinko paistoi jo aamusta ja ajokeli oli miellyttävä sillä kuumuus ei vielä ollut kova. Matka meni mukavasti ja aamulla ei juurikaan liikennettä ollut tosin lammas laumoja sitäkin enenemän. Matkaa Loparilta Rabin kaupunkiin oli vain 13 kilomeriä. Perille päästyämme löysimme paikan josta lautalle voisi ostaa lipun mutta saimme kuulla että tämä lautta ei ottaisikaan polkupyöriä kyytiin. Kyseessä oli pienempi katamaraani alus joka kuljettaa pelkästään ihmisiä. Lipun myyjältä kyselimme lähtisikö täältä bussia kohti Splittiä mutta hän ei osannut tähän kysymykseen vastata mutta neuvoi tien bussiasemalle josta asiaa voisi kysellä. Löysimme bussiaseman mutta lipun myynti aukeasi vasta kello 8 ja siihen olisi vielä tovi joten päätimme juoda aamukahvit aseman ravintolassa. Paikalle saapui myös muutama bussikuski joilta käväisin kysymässä josko täältä menisi bussia kohti Splittiä ja ottaako ylipäätään, bussit pyöriä kyytiin? Sain vastauksen että bussia ei täältä menisi mutta rannikolta, heti Jablancackin kylästä, jonne lautta rantautuu, lähtisi bussi ja pyöriä otetaan kyllä bussin tavaratilaan.


Rabin kaupunki jäi taakse

Fillareiden päälle ja nokka kohti Miŝnjakin satamaa saaren eteläkärkeen. Pikkuhiljaa liikennettä ilmestyi tielle ja aurinkokin alkoi lämmittämään matkaajien kulkua. Matkalla ohitimme muutan pienemmän kylän, mutta koko matkan tien varsilla oli viitoja majoitus paikkoihin. Niistä ei täälläpäin maailmaa ole pulaa. Matkaa satamaan oli 11 kilometriä ja matka satamasta rannikolle oli vain muuttaman kilomerin mittainen. Lauttamaksu oli vain muutaman euron ja kaksi lauttaa sukkuloi saaren ja rannikon väliä kokoajan.



Päästyämme Miŝnjakin kylään kyselimme mistä bussi Splittiin lähtisi, saimme vastauksen että kylästä ei bussia lähtisi vaan että pysäkki olisi valtatien varrella huoltoaseman kohdalla ja että matkaa sinne olisi 4 kilometriä. Edessä olisi matkakumppanilla vielä erittäin kova nousu ylös vuorelle jossa valtatie menisi. Kylästä lähti yksisuuntainen kapea serpentiini tie kohti vuorten rinteitä. Tie oli niin kapea että rannasta tuleva liikenne pakotti meidät pysähtymään ja väistämään lähes ojan puolelle. Tosin nousu meni muutenkin taluttamiseksi.

Keli oli nyt erittäin kuuma ja ilma suorastaan seiso. Loputtomalta tuntuva nousu kuitenkin loppui ja bussipysäkki ja huolto asema tuli kuin yllättäen kurvin takaa eteen.



Nyt pääsin jatkamaan matkaa omaan tahtiin ja matkaseuraa sain nyt hetkeksi myös vanhemmasta miehestä joka oli pyörällään matkalla näillä nurkilla. Tosin miehen vauhti oli verkkaisaa ja lähdinkin hetken päästä omaa vauhtiani jatkamaan matkaa. Rannikkotie oli maisemiltaan mieletön. tie kiemurteli rannikon mukaan ja turkoosi meri sekä toisella puolen nousevat vuoret olivat mahtavan kokoiset ja se sai kulkijan tuntemaan itsensä pieneksi. Pyörä liikkui kuin itsestään ja matka eteni ripeästi. Lepopäivä Loparissa oli siis tehnyt tehtävänsä. Poikkesin tien varrella olevaan pieneen ravintolaan syömään. Ajatuksena oli ottaa lautta Pagin saarelle ja ajaa sitä pitkin kohti etelää mutta rannikko tie oli niin hieno että lampaiden tyhjäksi kaluamalle saarelle en sittenkään päättänyt mennä. Saaren maisemat näkyivät mantereellekin ja ne eivät minua niin paljoa vetäneet puoleensa. Tosin saaren kautta matka olisi ollut hivenen lyhyempi.


Maisemaa Pagin saarelelta rannikkolta nähtynä.




Poikkeilin kaupoissa ostamassa virvokkeita ja jäätelöä ja yritin muutenkin juoda sillä lämpötila oli nyt korkea ja nestettä kului runsaasti.

Yösijan löysin itselleni Starigradin kylästä. Huone autokorjaamon yläkerrasta joka oli siisti mutta kuuman.

- 29.6
- päivän kilometrit 108.25 km
- ajoaika 6:40:52h
- Keskituntinopeus 16.20 km/h
- Max nopeus 57.80km/h
- koknais km/aika 33487/198 begin_of_the_skype_highlighting              33487/198      end_of_the_skype_highlighting:11
- Yö paikka Starigrad Kroatia