Matkalla Ateenaan 31.5.

Wegrowista matka jatkui tietä 637 valtaille 50 ja sitä pitkin Minsk Mazin kaupunkiin ja samaa tietä aina Cora Kalwarian kylään aivan Varsovan alle, Tien numero 50 ja 17 risteyksessä olevaan motelliin. Päivä oli melko tylsä ja sateinen. Olin kuin uitettu koira päästessäni perille. Ei siksi että sadevaattteet olisvat vuotaneet, vaan siksi että olin hiestä märkä ja toisaalta ilman sadesuojia olevat tossuni taas sateen kastelemat. Oikeastaan mitään mieleen painuvaa päivästä ei muuta mieleen jäänyt kun hyvä myötätuuli ja valtateiden leveät pientareet. Matka oli joutuisaa myötätuulesta ja hyvästä tiestä johtuen.



Wisla

Ainoastaaan Wisla joen ylitys oli jotain mieleen painuvaa. Vielä kun joki levittäytyi uomastaan kumminkin puolin, vallaten usean kymmenen metrin alalta metsää kumminkin puolin jokea, näky oli mieleen painuva. Motellin löysin ihan sattumalta kun poikkesin baariin sateen tauottua ja huomasin että viereisessä rakennuksessa oli huoneita vuokrattavana. Saimme pienen samettitapettisen yksiön, minä sekä matkakumppanini.



- päivän kilometrit 89,15 km
- ajoaika 4:27:00h
- Keskituntinopeus 20:03 km/h
- Max nopeus 37.11 km/h
- koknais km/aika 1633/92.46

Matkalla Ateenaan 30.5.

Kuten edellisenä iltana aavistelin niin vapaa päivä tästä tuli. Sen verran sain päivän aikana aikaiseksi että vastaanotin käyntikortin naapurilta, kävin kaupassa ja maksamassa yhden ylimääräisen leiripäivämaksun.

Matkalla Ateenaan 29.5

Nukuin hyvin mutta koko päivää varjosti pieni päänsärky sekä ihan mieletön väsymys. Kilometrejä tälle, taas ihan samanlaiselle päivälle ei paljoakaan kertynyt. Nyt rupea ihan selvästi painamaan matkan yksitoikkoisuus ja se että ei ole ollut juttukaveria. Päätin jo aamusta että hakisin hyvän yöpaikan ja millä hintaa hyvänsä ja vieläpä mahdollisimman läheltä. Wegrow oli kartalla seuraava kaupunki jonne oli merkitty hotelli ja kaupungin kupeeseen vielä leirintäalue. Sinne siis yösijaa metsästämään. Aamukahvin puute pyöri mielessä kokopäivän.



Ajelin myötätuulessa mutta nihkeästi melko pomopuisia teitä kohti kaupunkia. Päivä oli lämmin ja muutenkin ihan hieno mutta menojalka oli puuduksissa. Metsässä tuli jonkin sortin kulkue vastaan laulaen. Kaupunki oli siisti ja etsiskelin ensitöikseni automaatin ja nyt päätin nostaa vähän enenmän sillä eilenkin jos olisin sen hotellin löytänyt tai tämä toinen olisi ollut auki niin käteisvarat olivat niin pienet että en ole varma olisinko pystynyt itselleni sänkypaikkaa lunastamaan. Pienissä kylissä ei juurikaan automaatteja eikä pankkeja ole ja yllättävän harvassa visa kelpaa. On joskus jopa hankalaa sekin jos sinulla on esim. 100 z seteli saada se rikki missään. Etsiskelin kahvi ja ruoka paikkaa ja sellaisin pienen siistin Pitsa paikan löysinkin. Kysyin iloisen oloiselta nais ihmiseltä pitsaa ja hän puristeli päätään. Näytti minulle listaa hot-dogeista, hampurilaisista, kebabeista, ja hymyili. Minä viittasin pihalle liikkeen kylttiä ”Pizza” myyjätär otti vielä leveämmän hymyn. No sitten kebeb, jonka jälkeen kysely että mitä niistä ja tietenkin puolaksi. Minä vastaamaan englanniksi että en osaa puolaa. Näin keskustelu jatkui pitkään ja minä annoin myyjälle vapaat kädet tehdä mitä halusi. Tämä nauravainen myyjä oli iloinen poikkeus puolalaisessa myyjä porukassa. Ei se niin vakavaa ole vaihka ei sitä yhteistä kieltä olekaan ja koko homma meni ihan nauruksi lopulta. Mutta pääasia oli että minä sain ruokaa ja ne aamusta kaipaamat kahvit jälkiruuaksi.

Rupesin etsimään nyt toden teolla hotellia joka karttaan oli merkitty. Löysin sen lopulta aivan toiselta puolta kaupunkia minne se oli karttaan merkitty. Nyt kyselin kokoajan paikallisilta apua. Kahden tähden hotelli oli siistin oloinen paikka mutta olisi vaatinut tehdä ennakkovaraus jotta olisi paikasta huoneen saanut. Kyselin ennen poistumista olisiko kaupungissa muuta hotellia. Sain vastauksen että keskustassa olisi hotelli Everst. Sitä hakeman ja se löytyikin sitten taas paikallisten avulla helposti. Paikassa oli yksityis- tilaisuus ja aivan kun nuijalla täyteen lyöty. Hotelli oli kolmentähden tyylikäs paikka. Päätin luovuttaa kysymättä mitään ja sitten sen leirintäalueen etsintään. Se oli 200 metrin päässä tästä hotellista. Aivan vieressä, joen rannalla.

Paikan respassa oli ovi kiinni ja tyylikäs lappu ovessa josta tietenkään en ymmärtänyt sanaakkaan. Onneksi leirintäalueella hääräsi vanhempi mies haravan kanssa ja hä huomasikin minut ja tuli luokseni. kysyin missä respa? vastaus taas puolaksi ja ymmärsin sen että hän ei ymmärtänyt minua, hyvin tyypillistä täällä. Näin aivan vieressä nuorehkon pariskunnan isolla maasturilla jonka perään oli kiinnitetty teltta. Nappasin puutarhuria kädestä ja talutin kohti autoa. Kysäisin pariskunnalta osaisivatko he englantia. Vastaus tuli heti ja iloisesti. Kyllä voinko olla avuksi. Kerroin että olin tulossa tänne mutta respa ei ollut paikalla ja hinnoista olin kiinnostunut, myös alueella olevien mökkien hintaa kyselin ja kysyikin voisiko hän toimia tulkkina. Monen kysely kierroksen ja jopa omistajalle soiton jälkeen tulin siihen tulokseen että ottaisin telttapaikan. Eikä vain siksi että se oli halvempi vaan suureksi syyksi siksi että pariskunta vaikutti mukavalta ja he puhuivat kummatkin hyvää englantia eikä juttuseura olisi nyt pahitteeksi. Kysyin ihan suoraan että voisinko pystyttää telttani heidän telttansa viereen ja syynkin kerroin. Totta kai ja kaveri tuntui olevan hyvin kiinnostunut pyörähommastani. Hänkin oli tällaisen matkan joskus tehnyt tosin lyhyemmän, mutta kuitenkin. Heti minulle taas tarjottiin ruokaa ja viiniä. Kieltäydyn sillä olinhan juuri käynyt syömässä. Pystytin leirini ja käväisin kaupassa ostoksilla. Ostin vähän purtavaa illaksi ja sen pakollisen paikallisen oluen.
Pääsin takaisin ja purin ostokset telttaan ja aukaisin oluen ja katselin kun paikalle saapui pari asunto autoa. En kiinnittänyt niihin ensin mitään huomiota mutta kun miehet tulivat lähemmäksi kuulin tuttua puhetta. Nousin teltasta ja kysyin ”kuulinko suomea puhuttavan?” Kyllä kuulit sanoi toinen miehistä ja tuli luokseni. Juteltiin hetki ja he pyysivät minua heidän ”leiriinsä” juttelemaan, kuhan he kävisivät ensin kaupassa. Hetken kuluttua miehet palasivat ja pyysivät mukaansa. Istuttiin juteltiin ja maisteltiin Saarenmaan Vodkaa. Sitten Puolalainen naapuri tuli leiriin ja ilmoitti että oli menossa tekemään nuotiota ja olisimme tervetulleita sinne grillailemaan. Niin hetkeen päästä tehtiinkin. Ilta kulki joutuisaan ja nuotiolle tuli muitakin nuoria puolalaisia. Kaikki heistä puhui englantia ja juttu kulki ja olutta juotiin, ihan siinä määrin että tiesin jo silloin että vapaa päivä oli tulossa.

- päivän kilometrit 59,60 km
- ajoaika 3:53:22h
- Keskituntinopeus 15,35 km/h
- Max nopeus 33.46 km/h
- koknais km/aika 1544/88:19

Matkalla Ateenaan 28.5

Tämä matka alkaa käydä yksitoikkoiseksi, ainakin maisemiensa puolesta. Puolan rajalla oli hivenen yritystä mutta taas alkoi tasainen maasto peltoja ja välillä metsää mutta ei mitään uutta. Nyt erona oli loistava aamiainen. Oli hyvä aloittaa päivä tukevalla ja hyvällä aamiaisella.



Aamulla aamiasen jälkeen oli aika sanoa hyvästit paikan isännälle, Britti bongarille ja hänen Puolalaiselle oppaalleen jonka avulla löysin myös netin.

Matka lähti tietä 64 kohti Lomzan kaupunkia joka oli pienen kukkulan päällä. Liikenne tiellä oli melko siedettävää. Maisemat matkalla olivat sitä samaa peltoa ja metsää. Itse kaupunki oli siisti ja kävin ravitsemassa itseni torinlaidalla jossa oli menossa kuulemma mukaan jokavuotiset juhlat. Kapugista ulos ajo oli helppo ja kävin tankkaamassa välipala osaston kaupassa.

Matka jatkui nyt hivenen pinenpää tietä 677 Ostrow Mazowieckan läpi valtatie 50 ja kohti Brokkin kylää jossa taasen käväisin syömässä… onneksi. Tämän kylän etelä puolla piti kartan mukaan olla leirintäalue mutta mitä vielä. Päätin jatkaa vielä matkaa pikkukylään Sadowne jossa piti olla hotelli. No, olihan se siellä iso ja mahtava mutta niin kiinni. Ilta alkoi jo hämärtyä kun päätin palata pikkutielle josta olin tullut ja sieltä jo tullessa sillä silmällä leiri paikkaa katsastellut. Pieni metsikkö aivan tien varressa oli tuleva yö paikkani ensiyölle. Pyörä ja tavarat metsään ja teltanpaikkaa raivaamaan. Hyttysiäkin tuntui taas olevan joten pistin suosiolla sadevaatteet päälleni joten sain nyt ihan rauhassa leirin pystyttää. Uni tuntui tulevan pyytämättä vaikka kovasti suihkua olinkin vailla.



Ainut päivän piristävä näky oli Narew joen ylitys. Iso joki ja kova oli myös virtaus. Päivät alkavat nyt muistuttamaan liikaa toisiaan ja varsinkin maisemat. Lähes puolitoista tuhatta kilometriä samanlaista maisemaa alkaa väkisin puuduttamaan.


- päivän kilometrit 123.62 km
- ajoaika 7:00:02 h
- Keskituntinopeus 17,65 km/h
- Max nopeus 42,97 km/h
- koknais km/aika 1484/84:26

Matkalla Ateenaan 27.5

Uni maittoi ja nukuin aika hyvin. Herätys tuli nyt puhelimella kun työ puhelu herätti minut minuuttia ennen kun kännykkä olisi minut muutenkin herättänyt. Puhelun jälkeen kahvit kiehumaan ja kuivat pyykit päälle ja valmistautuminen päivän koitokseen. Mökki oli melko viileä mutta kuitenkin ihan siedettävä sillä patteri oli huutanut nurkassa koko yön. Kaasuliedellä sai mukavasti lisä lämpöä huoneeseen.



Kylän kirkko järven toiselta puolelta

Kylä jossa olkimajani on, on peni Rajgrodin kylä hienojen järvien välissä.
Matka lähti pitkin valtatie numero 61 kohti Gerajewon kupunkia mistä oli määrä etsiä netti jotta voisin lähettää lehtijuttuni lehteen. Etsin nettikahviota tai kirjastoa aikani, kyselin ja kyselin. Nettikahviloita ei ollut, kirjasto kylläkin oli mutta vaikka sitä paikallisilta kyselin, sitä en ikinä löytänyt. Lähes 2 tuntia etsin ja kyselin ja sitten päätin luovuttaa. Käsittämätöntä miten huonosti Puolalaiset osaavat englantia. Käväisin paikallisella pitsanvääntäjällä pitsan syömässä. Oli muuten harvinaisen hyvää pitsaa.


Mukulakivitie ei ole mukava ajaa

Gerajewosta jatkoin matkaa merkittyä polkupyörä reittiä R11 suoraan etelään aivan pieniä teitä. Tien kunto vaihteli välttävästä huonoon. Kylien kohdalla tiet olivat aivan peruna peltoa mutta niiden välisillä osuuksilla aika ajoin ihan hyviäkin pätkiä. Pääsin tielle numero 668 jota jatkoin aina Radsillowin kylään asti jonka jälkeen taas pikkuteille aina Wizna kylään asti. Tie meni monen pienen kylän läpi. Nämä kylät ovat pieniä ja suttuisia. Tie kulki aivan Blebrza joen vieressä. Myös täällä alueella oli kansallispuisto. Tämän joen suistoalue levittäytyy leveälle ja voisi kuvitella että Biebrzanskin kansallispuisto on lintujen paratiisi ja siltä se myös aika-ajoin kuulosti.



Karttaan oli merkitty tälle alueelle kolme ei majoitus kohdetta. Ei hotelleja vaan taas jotain muuta majoitusta. Yhden oli määrä olla tämän pikkutien varrella mutta se meni ainakin minulta täysin ohi. Toinen oli määrä olla poispäin Wiznan kylästä tiellä 64 ja kolmas oli merkitty kylälle. Päätin mennä ensin katsomaan kylältä. Sieltä löytyi iso ja erittäin pramea paikka jonne kuitenkin päätin mennä kysymään majapaikkaa. Pääsin sisään jossa kaksi naista asetteli ja silitti pöytäliinoja valtavaan pöytä rivistöön ja ilmeisesti nuori tuleva hääpari harjoitteli tanssia pöytien keskellä olevalla tanssi lattialla. Kysyin huonetta ja sain ysävällisen vastauksen että kaikki huoneet olivat varattuja. Kysyin löytyisikö kylältä muuta majoitusta ja sain vastaukseksi että löytyy. Sain ymmärrettävät neuvot mistä majoituksen löytäisin. Se oli aivan lähellä. Se oli taas ns. maatilamajoitus eli ”Agrotutystyczne” ja ihan kivan hintainenkin taas. Kyseessä oli kaksi omakotitaloa jossa toisessa oli vuokratavat huoneet ja toisessa vanhempi pariskunta itse asui ja alakerrassa oli myös ruokailutila. Valkotukkainen isäntä ei osannut sanaakaan englantia mutta homma kävi paperin ja kynän kanssa nopeasti selväksi. Alakerrassa oli pieni keittiö jota oli lupa käyttää ja siellä oli vedenkeitin ja murukahvi purkki josta oli lupa itselleen kahvit keittää. Alakerrassa oli pari huonetta ja toiseen minä majottauduin ja alakerrassa oli yhteinen suihku/ vessa. Yläkerrassa oli myös huoneita. Ymmärsin että yläkerrassa olisi myös joku asukki. Huoneen hinta olisi 40Z ja illallinen jonka lupasin nauttia maksoi 25z ja aamiainen 15z. Yhteensä koko lysti 80z joka taasen muunnettuna euroiksi oli 19,50.


Yläkerran asukitkin tulivat paikalle ja siellä asui britti, mies joka oli juuri tullut tänne lintuja bongailemaan ja hänen puolalainen opas. Hyvä olisipa vaihteeksi juttuseuraa illaksi. kaveri oli ollut joskus 70 luvulla jopa suomessa puolitoista vuotta englannin kielen opettajana. Turistiin kaikenmoista illallisella joka oli taas taattua ja tuhtia tavaraa. Aluksi perunakeiton tapainen keitto ja sen jälkeen perunaa ja lihapullien tyylisiä juttuja, jälkiruoka kahvit ja kotona tehtyä pullaa. Ruokailun jälkeen isäntä tarjosi vielä terassilla meille oluet.

- päivän kilometrit 95,28 km
- ajoaika 5:37:03 h
- Keskituntinopeus 16.95 km/h
- Max nopeus 40.82 km/h
- koknais km/aika 1360/77:26

Matkalla Ateenaan 26.5.

Matka jatkuu parin vapaapäivän jälkeen kylmässä tuulisessa ja pilvisessä kelissä. Lähtöä viivästyttää maha joka tuntuu nyt aamulla olevan ihan sekaisin. Illalla majatalossa syödyn illallisen syyksi en sitä voi laittaa. Ajatus on suunnata kohti Elkin kaupunkia josta löytyisi lähin leirintäalue. Ajo Suwałkiin oli vastatuulen ainsiosta hidasta ja nyt oli oikeasti kylmä. Pyörän mittari näytti 10 astetta kun vielä pari päivää sitten se keikkui 25- 30 asteen välissä. Vettäkin tuli pieniä kuuroja matkalla kaupunkiin. Käväisin nostamassa rahaa ja syömässä sillä nyt kerrankin tiesin minne mennä eikä niin pankkia eikä ruokapaikkaa tarvinnut etsiä. Edellisnä iltan tutkin vielä karttaa ja puntaroin reitti vaihtoehtoja. Ja niitä kyllä on, sillä leirintäalueita ei juuri tällä osalla maata ole, ei ainakaan näitä isoja ja kauniita jotka on merkitty mukanani olevaan kirjaseen mutta näitä ei niin suuria tuntuu olevan vähän väliä. Jokaisella pienelläkin kylällä on joku joka omaa takapihaa kutsuu leirintäalueeksi ja yleensä siellä on vielä jonkinmoinen mökki vuokrattavana.

Käväisen vielä kaupassa ja kun jatkan matkaani edessä menee matkafillaristi samaan suuntaan kuin minäkin. Ajan miehen kiinni ja hän on huomattavan ilahtunut nähdessään minut. Ajetaan ja jutellaan ja pysähdytään juttelemaan. Mies on tulossa Sveitsistä ja matkalla Suomeen ja pohjanlahden perältä matka jatkuu Ruotsiin, Norjaan ja sieltä takaisin kotiin. Juttelimme pitkän tovin, vaihdetaan tietoja reiteistä ja muusta. Otettiin kuvia ja vaihdettiin s-posti osoitteet. Kaveri kertoi että olin ensimmäinen matkafillaristi jonka hän oli nähnyt jo 3500km pitkällä matkallaan. Kyselin oliko hän ajanut valtateitä täällä Puolassa johon sain vastauksen, ettei hän muuta ollut ajanutkaan. Hän totesi että niitä oli ihan hyvä ajaa sillä näillä teillä tuntui olevan ainoat pientareet tässä maassa.



Miehen pyörän perään oli kytketty peräkärry ja itse pyörän päällä ei ollut kuin yksi laukku ja tankolaukku. Tämä systeemi keventää melkoisesti pyörää. Peräkärry on muuten hyvä ratkaisu mutta kallis jos, niin kuin minä, lentää takaisin kotimaahan määrän päästä.
Kun harkitsin lähtöä, huomasin jutellessa ajaneeni Elkiin johtavan tien ohitse ja seisoimme valtaile numero 8 risteyksessä. Katselin tielle ryömivien rekkojen määrää ja kun huomasin että pientareet olivat leveämmät kun monet pikkuteiden kaistat päätin ajaakin sitä pitkin Augustwin kaupunkiin ja sieltä ottaa suunnaksi Grejewon kaupungin, tien numero 61 vartella. Kokeillaan nyt näitäkin teitä. Tylsäähän näitä pitkiä suoria teitä on ajella, mutta joutuisia ja kun jonkinmoinen myötäinenkin tänne suuntaan olevan niin antaa mennä vaan. Rekkoja, rekkoja, rekkoja, mutta ihan turvallisen olista matkaamista. Tosin muutamia todella rohkeita ohituksia näkyi matkalla. Ja tiellä 61 sitten näkyi myös kolari. Henkilö auto oli ilmeisesti lähtenyt ohittamaan ja ajautunut vastaan tulevan rekan alle. Näky ei ollut mitenkään mieleinen. Koko valtatie 61 oli poikki vain minä ja pyörä päästiin paikasta ohitse.
Mitään muuta ihmeellistä tästä päivästä jäänyt käteen. Löysin taas helposti itsellein yösijan. Mökki l-alueella. 8,50€


olkimajani

- päivän kilometrit 69,43 km
- ajoaika 3:58:59 h
- Keskituntinopeus 17.43 km/h
- Max nopeus 42.59 km/h
- koknais km/aika 1265/71:49

Kaikille tiedoksi.... MINÄ VOIN HYVIN !

No niin eihän täällä pääse muuten nettiin kun ostamalla oman mokkulan.. Matka on kulkenut läpi Puolan vähän mutkitellen mutta kuitenkin. Nyt olen jo reilusti Varsovan alapuolella Krakovasta noin reilu 100 km pohjoiseen lähellä Kielcen kaupunkia ja mies ja pyörä voivat hyvin. Tulen tänään lisäilemään tänne lisää tekstiä ja kuvia miten on täällä mennyt.