Ajelin myötätuulessa mutta nihkeästi melko pomopuisia teitä kohti kaupunkia. Päivä oli lämmin ja muutenkin ihan hieno mutta menojalka oli puuduksissa. Metsässä tuli jonkin sortin kulkue vastaan laulaen. Kaupunki oli siisti ja etsiskelin ensitöikseni automaatin ja nyt päätin nostaa vähän enenmän sillä eilenkin jos olisin sen hotellin löytänyt tai tämä toinen olisi ollut auki niin käteisvarat olivat niin pienet että en ole varma olisinko pystynyt itselleni sänkypaikkaa lunastamaan. Pienissä kylissä ei juurikaan automaatteja eikä pankkeja ole ja yllättävän harvassa visa kelpaa. On joskus jopa hankalaa sekin jos sinulla on esim. 100 z seteli saada se rikki missään. Etsiskelin kahvi ja ruoka paikkaa ja sellaisin pienen siistin Pitsa paikan löysinkin. Kysyin iloisen oloiselta nais ihmiseltä pitsaa ja hän puristeli päätään. Näytti minulle listaa hot-dogeista, hampurilaisista, kebabeista, ja hymyili. Minä viittasin pihalle liikkeen kylttiä ”Pizza” myyjätär otti vielä leveämmän hymyn. No sitten kebeb, jonka jälkeen kysely että mitä niistä ja tietenkin puolaksi. Minä vastaamaan englanniksi että en osaa puolaa. Näin keskustelu jatkui pitkään ja minä annoin myyjälle vapaat kädet tehdä mitä halusi. Tämä nauravainen myyjä oli iloinen poikkeus puolalaisessa myyjä porukassa. Ei se niin vakavaa ole vaihka ei sitä yhteistä kieltä olekaan ja koko homma meni ihan nauruksi lopulta. Mutta pääasia oli että minä sain ruokaa ja ne aamusta kaipaamat kahvit jälkiruuaksi.
Rupesin etsimään nyt toden teolla hotellia joka karttaan oli merkitty. Löysin sen lopulta aivan toiselta puolta kaupunkia minne se oli karttaan merkitty. Nyt kyselin kokoajan paikallisilta apua. Kahden tähden hotelli oli siistin oloinen paikka mutta olisi vaatinut tehdä ennakkovaraus jotta olisi paikasta huoneen saanut. Kyselin ennen poistumista olisiko kaupungissa muuta hotellia. Sain vastauksen että keskustassa olisi hotelli Everst. Sitä hakeman ja se löytyikin sitten taas paikallisten avulla helposti. Paikassa oli yksityis- tilaisuus ja aivan kun nuijalla täyteen lyöty. Hotelli oli kolmentähden tyylikäs paikka. Päätin luovuttaa kysymättä mitään ja sitten sen leirintäalueen etsintään. Se oli 200 metrin päässä tästä hotellista. Aivan vieressä, joen rannalla.
Paikan respassa oli ovi kiinni ja tyylikäs lappu ovessa josta tietenkään en ymmärtänyt sanaakkaan. Onneksi leirintäalueella hääräsi vanhempi mies haravan kanssa ja hä huomasikin minut ja tuli luokseni. kysyin missä respa? vastaus taas puolaksi ja ymmärsin sen että hän ei ymmärtänyt minua, hyvin tyypillistä täällä. Näin aivan vieressä nuorehkon pariskunnan isolla maasturilla jonka perään oli kiinnitetty teltta. Nappasin puutarhuria kädestä ja talutin kohti autoa. Kysäisin pariskunnalta osaisivatko he englantia. Vastaus tuli heti ja iloisesti. Kyllä voinko olla avuksi. Kerroin että olin tulossa tänne mutta respa ei ollut paikalla ja hinnoista olin kiinnostunut, myös alueella olevien mökkien hintaa kyselin ja kysyikin voisiko hän toimia tulkkina. Monen kysely kierroksen ja jopa omistajalle soiton jälkeen tulin siihen tulokseen että ottaisin telttapaikan. Eikä vain siksi että se oli halvempi vaan suureksi syyksi siksi että pariskunta vaikutti mukavalta ja he puhuivat kummatkin hyvää englantia eikä juttuseura olisi nyt pahitteeksi. Kysyin ihan suoraan että voisinko pystyttää telttani heidän telttansa viereen ja syynkin kerroin. Totta kai ja kaveri tuntui olevan hyvin kiinnostunut pyörähommastani. Hänkin oli tällaisen matkan joskus tehnyt tosin lyhyemmän, mutta kuitenkin. Heti minulle taas tarjottiin ruokaa ja viiniä. Kieltäydyn sillä olinhan juuri käynyt syömässä. Pystytin leirini ja käväisin kaupassa ostoksilla. Ostin vähän purtavaa illaksi ja sen pakollisen paikallisen oluen.
Pääsin takaisin ja purin ostokset telttaan ja aukaisin oluen ja katselin kun paikalle saapui pari asunto autoa. En kiinnittänyt niihin ensin mitään huomiota mutta kun miehet tulivat lähemmäksi kuulin tuttua puhetta. Nousin teltasta ja kysyin ”kuulinko suomea puhuttavan?” Kyllä kuulit sanoi toinen miehistä ja tuli luokseni. Juteltiin hetki ja he pyysivät minua heidän ”leiriinsä” juttelemaan, kuhan he kävisivät ensin kaupassa. Hetken kuluttua miehet palasivat ja pyysivät mukaansa. Istuttiin juteltiin ja maisteltiin Saarenmaan Vodkaa. Sitten Puolalainen naapuri tuli leiriin ja ilmoitti että oli menossa tekemään nuotiota ja olisimme tervetulleita sinne grillailemaan. Niin hetkeen päästä tehtiinkin. Ilta kulki joutuisaan ja nuotiolle tuli muitakin nuoria puolalaisia. Kaikki heistä puhui englantia ja juttu kulki ja olutta juotiin, ihan siinä määrin että tiesin jo silloin että vapaa päivä oli tulossa.
- päivän kilometrit 59,60 km
- ajoaika 3:53:22h
- Keskituntinopeus 15,35 km/h
- Max nopeus 33.46 km/h
- koknais km/aika 1544/88:19
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti