Loading...

tiistai 25. toukokuuta 2010

Pari päivää parkissa.

Ensimmäisen yön olin rannassa telttailemassa ja yöllä alkanut vesisade herätti minut ja kova tuuli joka tuli järveltä riepotteli telttaa. Mutta näillä unen lahjoilla nukkumatti tuli pian takaisin. Aamu oli kylmä ja herätys oli muutenkin epämiellyttävä. Pienien mustien muurahaisten rivistö marssi kummankin oven vetoketjujen yhtymäkohdasta yksiööni sisään. Niitä oli teltassa runsaasti. Alkoi muurahaisten joukko teurastus. Tarkoitus oli illalla nukkumaan mennessä nukkua niin pitkään kun vaan jaksaisin ja mieleen myös illalla tuli taas vapaa päivä. Ja jostain syystä aamusta tuntui ihan samalta kun illalla. Olin nukkunut kyllä hyvin mutta jotenkin oli veto pois.

Päätin vapaapäivän pitää ja pyöräillä Suwałkiin hakemaan karttoja tästä maasta sekä muutenkin tutustumaan maan tapoihin. Käväisin kysymässä talon emännältä matkasta kaupunkiin ja siitä mistä löytäisin hyviä karttoja. Hän kirjoitti paperilapulle muutaman kadun nimen mistä sellaisia löytyisi. Kysyin myös olisiko kaupungissa netti yhteyttä esimerkiksi kirjastossa tai muualla. Hän kertoi että talossa olisi ja olisin tervetullut sitä iltapäivästä käyttämään. Kilometrejä kaupunkiin olisi 12.

Ilma oli kylmä ja lähdin liikkeelle ehkä hivenen liian kevein vaattein sillä palellein koko päivän. Kirjakauppa löytyi melko helposti ja myös kartat. poikkesin myös torilla katselemassa ja syömässä. Takaisin tulessa käväisin kaupassa ja Kansallispuiston museossa. Palasin leiriin ja aloin kirjoittamaan tekstejä tänne blogiin kun tuuli yltyi ja taivas tummeni. Ajattelin käydä kysymässä olisiko vielä mahdollista ottaa talon pihalla olevasta rakennuksesta toinen huone. Sain vastauksen että huoneet olivat jo varattu mutta sisällä talossa olisi myös vuokrattavia huoneita. Käytiin huonetta katsomassa ja hinnaksi sovittiin 40 Zlotya (9€). Ja kun talossa oli langaton nettiyhteys niin pääsisin nettiin omasta huoneesta. Käväisin purkamassa leirin ja asetuin taloksi. Netistä katsoin sääennusteen joka lupasi seuraavaksi päiväksi kovia sateita.



Aamulla herätessäni ja itse asiassa jo illalla taivas repesi ja vesisade alkoi. Jos aamulla sataisi, en liikkeelle lähtisi. Ja satoihan se, oikein kunnolla. Täällä sitä istutaan sadepäivää koneen vieressä mutta huomiseksi on luvattu vähän hienompaa keliä ja silloin jatkuu matkani kohti etelää. Toisaalta nyt on ollut aikaa hoitaa asioita ja tutustua reittiin jota lähtisin ajamaan kohti Slovakiaa.

Käväisin myös tänään Emännän kanssa autolla kylillä pankissa syömässä ja kaupassa sillä välin kun hän haki autonsa huollosta.

Yösijani Kotisivut

Vapaa päivän kilometrit: 31.3 km

23.5 Sunnuntai Puola


Liettuan ja Puolan rajalla, Liettuan raja asema

Aamulla uni maittoi ja painelin torkkua muutaman kerran. Nukuin nyt todella sikeästi kuten joka yö teltassa. Aurinko paistoi mutta tuuli viilensi hivenen ilmaa. Pakkasin tavaroita ja saunottajani tulivat paikalle ottamaan kuvaa kaikista meistä. Kuvaajana toimi jommankumman tytär. Annoin myös kamerani hänelle ja kuva otettiin myös minun kameraan. Jätin myös yhteistietoni naapurileirin toiselle pariskunnalle koska toinen pari nukkui vielä kun lähdin noin kello 11 aikaan.

Lähdin seuraamaan järven reunaa pitkin kulkevaa tietä poiketen päivän ostoksilla pikku kaupassa tien varressa. Pitkin rantaa oli yleisiä uimarantoja ja muutamia leirintäalueen tyylisiä paikkoja joissa oli ihmisiä mutta puomit edessä ja puomissa luki että Privat ja puhelin numero perässä. Luultavasti paikan näiltä yksityisiltä alueilta sai myös maksua vastaan lunastaa. Olo oli aika vetämätön ehkä myöhäisen nukkumaanmenon vuoksi ehkä pitkän ajopäivän jäljiltä.

Hyppäsin tielle 132 joka oli jatketta tielle 130 ja Lazdijain kylän jälkeen tien numero muuttui taasen 135 aina Puolan rajalle asti. Tie oli suhteellisen rauhallinen nyt ja luultavasti ruuhka tiellä numero 130 johtui juuri Kaunasin vuosipäivästä ja siitä että silloin oli lauantai. Lähemmäksi rajaa mennessä huoltoasemia, rahanvaihto kojuja ravintoloita ja kaikkea oli yllin kyllin ja yhdessä huoltoasemassa poikkesinkin kahvilla ja hodarilla.
Nyt oli ensimmäinen raja vastassa jossa oli edes jonkinmoinen kontrolli kummassakin maassa. Liettuan puolla minuun ei kiinnitetty mitään huomiota mutta Puolan puolella kaksi poliisia minut pysäytti. Toinen tivasi minulta jaotain Puolaksi ja vastasin englanniksi että en ymmärrä Puolaa. Toine kysyi sitten englanniksi mistä maasta olen. Kerroin olevani Suomesta jolloin kumpikin poliiseita hymyili ja toinen vinkkasi että voisin mennä.

Tie jonka numero muuttui taasen Puolan rajalla ja oli nyt 16, oli hyvä kuntoinen mutta erittäin kapea. Liikenne oli melko vilkasta mutta ihan hyvin autot minua väistivät. Heti muutaman kilometrin jälkeen alkaisi merkitty polkupyörä reitistö josta minulla oli kartta jonka senkin matkamessuilta hommasin. Ja sieltähän se vastaan tulikin. Oikein komean opastetaulun kera.



Täältä meni niin monta reittiä että olin matkalla seota niistä. Se mitä lähdin seuraamaan oli reitti R11 joka käsittääkseni oli osa Euro Velo reittiä 11. Reitti on hyvin merkitty ainakin tämän matkaa kun sitä ajoin, opastetauluin ja puiden runkoihin maalatuin opastein.



Reitti kulki kapeita todella hyviä teitä pitkin ensin Sejnyn kylään jossa olin päättänyt hakea pankkiautomaatista rahaa. Vaihdoin rajalla kaikki Latvian rahat Puolan valuutaksi ja niitä ei paljoa ollut joten kaipasin kipeästi lisää. Kylä oli hyvin siisti ja rauhallinen sen puistossa oli paljon ihmisiä aikaa tappamassa ja juttelemassa penkeillä istuen. Kiersin ympäri keskustaa etsien automaattia. Sellaista ei tuntunut löytyvän. Poikkesi Rahan vaihto kioskiin kysymään mistä löytäisin automaatin. Mies tiskin takana selitti että moista ei tällä kylällä olisi, lähin olisi Suwałkin kaupungissa. Poistuin kiroten kioskista mutta samalla muistin että lopsaani oli jäänyt 5 euron raha. kävin vaihtamassa sen ja kaikki kolikot joita löysin lompakosta. Arvelin että näillä rahoilla kyllä pärjäisin niin että sisin leiripaikan. Ruokaa oli laukut täynnä joten siitä ei pulaa tulisi.

Lähdin seuraamaan reitillä R11 pois kylältä kun huomasin raha automaatin erään liikkeen seinässä. Oli vähällä etten palannut taksin rahanvaihtajan luo. Tajusin heti että hänellä oli vain yksi tarkoitus sanomisillaan, nyhtää minulta kaikki eurot pois. Näitä rahanvaihto kojuja on aivan käsittämätön määrä tällä alueella, mietityttää vaan että onko kaikille riittävästi asiakkaita. Nostin rahaa ja jatkoin matkaa. Maatsto muuttui heti rajalta todella paljon. Siitä sai viitteitä jo aika ajoin Liettuan puolla, mutta nyt maasto oli täynnä pientä mäkeä ja nyppylää. Mukavaa ja vaihtelevaa. Myös pieniä lampia ja järviä näkyi vähän väliä maastossa. Mukava tie ajaa, tosin se kiersi melkoisesti mutta maisemat korvasivat kilometrit.



Matkalla oli myös hienoja taloja, muutama kirkko ja tietenkin kun tie kulki Wigierskin kansallispuiston läpi se ehkä kertoo maisemista jotakin.



Täällä oli myös paljon leirintäalueita, kanootti melonta juttuja ja kaikkea mitä tällainen luonnon paikka vaan voi tarjota. Olin päättänyt polkea karttaan merkittyyn leirintäalueeseen Stary Polwarkin kylään mutta totta puhuakseni en oikein tiedä olenko sillä alueella sillä täällä on niitä niin paljon. Tämä paikka jonne jäin on sellainen maatilamajoitus jossa on myös leirintäalue järvenrannassa. Paikka on siisti ja mukavan oloinen, eikä tämäkään paikka ole hinnankiroissa. Rannassa oleva teltta alue on vielä talviteloilla mutta kun yleensä täällä ei kulje matkailijoita vielä tähän aikaan vuodesta asia on ymmärrettävissä.




http://wigry.win.pl/tartak/


- päivän kilometrit 80,6 km
- ajoaika 4:48:22 h
- Keskituntinopeus 16.77 km/h
- Max nopeus 40.20 km/h
- koknais km/aika 1164/65:41

22.5 lauantai

Pisin päivä tällä reissulla oli tänään ja sen jo päätin mutta en kuitenkaan lyönyt lukkoon oli että ajaisin etelä Liettuassa Dusia järven rannassa olevalle l-alueelle, oli mikä oli. Tässä maassa ei leirintä alueita liiemmin ole ja sellaiseen halusin nyt tutustua.

Matkaan lähdin motellista valtatie A8 ja tie numero 144 risteyksestä. Oli kaksi vaihtoehtoa, joko polkea takaisin muutama kilometri sinne josta olin eilen tullut tai ajaa muutama kilometri valtatiellä kohti Kaunasta ja kääntyä pikkutielle joka johtaisi minut tielle Babitain kautta Kaunasiin. Päätin valita valtatien ja ihan hyvä valinta. Leveät pientareet ja rauhallinen sunnuntaiaamun liikenne sekä mukava myötätuuli, vauhditti pyörää hurjaan menoon. Käännyin muutamien kilometrien vauhdikkaan menon jälkeen välitielle joka olikin hiekkatie. Melko huonokuntoinen, jos vertailee Suomen hiekkateihin mutta ajettava. Tie mutkitteli läpi valtavien, kukkivien rypsipeltojen ja välillä näkyi joki, joka mutkitteli tien vieressä. Vähän ennen kun tie päättyi, oli joessa todella leveä kohta jonka ympärillä oli kymmeniä kalamiehiä ja muutaman nuoren ryhmä purki leiriään toisella puolella jokea.



Labunavan kylässä poikkesin aamuostoksilla. Matka jatkui kohti Kaunasia nyt todella kivalla ja rauhallisella tiellä. Nyt maisemaan ei kuulunut koko alkumatkaan kuuluneet valtavat pellot vaan tie mutkitteli, metsäistä jokivartta pitkin kohti Kaunasia. Vastaan tuli kymmenen nuoren tytön ja pojan fillari ryhmä selvästikin pienellä reissulla hekin. Matka meni nyt kivuttomasti eteenpäin.



Noin 10 kilomeriä enne Kaunasia alkoi komeiden uusien omakotitalojen alue jossa oli niin tekeillä olevia taloja kuin myös valmiita asuttuja sekä myynnissä olevia taloja. Tämän alueen jälkeen alkoi isojen myymälöiden, rautakauppojen ja muiden vastaavien liikkeiden alue. Toisella puolla tietä oli suttuisen näköisiä kerrostaloja. Pysähdyin nyt, tällä reissulla, ensimmäiselle näkemälleni Kebeb kioskille lounastamaan. Näitä eikä muitakaan pikaruoka ketjujen myymälöitä tai kioskeja ei ollut vastaan tullut sitten Latvian rajan Hess Burgerin.
Matka jatkui ja vastaan tuli komea pyörätie. Se lähti selvästi kohti keskustaa poiketen kuitenkin sivuun pääväylästä joka tästä suunnasta meni kohti keskustaa. Lähdin seuraamaan sitä ja pääsin oikein näköalapaikalle josta oli hyvät näkymät kaupunkiin. Hienon näköine kaupunki avautui oranssin sillan takana. Vasta jälkeenpäin illalla l-alueella kuulin että kaupunki vietti vuosipäivää juuri tänä päivänä. Se selittääkin hulinan määrän.



Jatkoin, ehkä hivenen vastentahtoisestikin, matkaa pois tästä viehättävästä kaupungista. Kaupunki johon luultavasti palaan vielä joskus. Ulos ajo kaupungista sujui helposti eikä reittiä tarvinnut etsiä. Kaikki oli selkeästi merkitty. Tosin jouduin ajamaan 4 kaistaista tietä muun liikenteen seassa mutta sopu tilaa antaa, vai miten se meni. Mukava myötätuuli lisättynä hyvään tien pintaan ja loivaan pitkään laskuun antoi mahatavan vauhdin poistua kaupungista. Vastaan tuli pari matka pyöräilijää mutta tien leveyden takia ei muuta kun tervehditty. Tosin ensimmäinen vastaan tullut näytti minulle että käänny ympäri ja hymyili. Huusin että ”No, no, I'm going to Athens”. Ja vastantulia huusi ”Norway, Norway” ja heilautti kättään.

Saavuin tielle numero 130 jota paria päivää aikaisemmin vastaan tullut paikallinen pyöräilijä oli suositellut. Hän kehui tietä, kertoi sen olevan kapea mutta rauhallinen ja myös että rekat eivät saisi käyttää tätä tietä. Se oli ainut joka hänen kertomuksensa piti paikkansa ja myös se että tie oli kapea. En tiedä johtuko liikenteen paljous siitä että oli lauantai ja siitä että kaupungissa oli juhlat. Liikenne oli kovaa ja niin myös vauhti. On myös aivan käsittämätöntä jos tie on suora, minkäänlaista näkö estettä ei ole, vastaan ei tule auton autoa, niin miksi se on niin vaikeaa pistää vilkku päälle, jotta takanakin tulevat huomioivat pyöräilijän ja kääntää hivenen siitä ohjaus pyörästä vasemmalle jotta sen pyörän ja auton väliin jäisi enemmän kun se kuuluisa hesari väliä. Tätä en ymmärrä täällä enkä kyllä Suomessakaan. Ja tuntuu myös siltä että mitä hienompi ja isompi auto sen lähempää mennään. Voi tietysti olla että kalliisiin autoihin ei ole saatavana kääntyviä etupyöriä. Hyvät autoilijat, ostakaa sen verran halvempia autoja että on varaa ottaa ne kääntyvät etupyörät, vaikka vaan lisävarusteeksi. Järkeä ja toisten huomioon ottamiseen tarvittavaa kykyä ei voi kyllä kaupasta ostaa… ikävä kyllä.

Olin aivan raivon partaalla tämän tien osalta ja katselin jo sopivaa yö paikkaa tien varsilta. Oli onni että hommasin pyörääni nämä peilit. Muutoin taitaisin olla jossakin Liettuassa, ojan pohjalla, yliajettuna. Päätin vielä jatkaa ja tutkin karttaa aikani jotta sopiva tie määränpäähän pääsemiseksi löytyisi. Ja kyllähän aina vaihtoehtoja on mutta tällä kertaa löytyi jopa sellainen joka ehkä lyhentäisi jaettavaa matkaakin. Prienain kaupungin jälkeen tiehen oli lisätty myös piennar, joten matkan teko helpottui ja mielikin parani. Poikkesin vielä ostamassa huoltoasemalta kahvin niin sai senkin mieliteon aisoihin. Päätin ajaa vielä tätä tietä Balbieriškisin kylään josta suuntaisin pikkuteitä pitkin Simnasin kylään ja sieltä l-alueelle.

Keli oli hieno koko päivän ja myötä tuuli avitti matkantekoa. Lähellä Balbieriškisin kylää oli tienlaidassa majatalon merkki ja ajattelin hetken mietittyäni kaydä kysymässä mitä yösija maksasi moisessa paikassa täälläpäin palloa. Ajoin risteyksen ohi miettiessäni menisinkö vai en ja kun matkaa ei kyltin mukaan ollut kun 700m majataloon niin hetin u-käännöksen ja päätin käydä kysymässä. Kun käännyin ympäri niin sama merkki oli vastassani mutta nyt nuoli näyttikin, toiselle puolen kääntyvään tien suuntaan. Hetken arvoin kumpaan suuntaan lähtisin ja tietenkin valitsin väärin. Onneksi tie palasi takaisin tielle numero 130 melko pienen maaseutukierroksen jälkeen. Jatkoin matkaani valtatietä ja vastaani tuli levähdys paikka. Täälläpäin aina kun on levähdyspaikka se tarkoittaa myös sitä että paikalla on myös jotain katsottavaa. poikkesin ja paikalla oli todellakin katsottavaa. Näköala tasanteen päälle kiivettyä avautui huikea näkymä Neumunas jokilaaksoon. Hetken katselin tätä luonnon ihmettä.




Sitten pääsinkin pois valtatieltä ja meno alkoi taas maistua. Tyhjä hyväkuntoinen tie muutamien risteyksien kautta johdatti minut leirintäalueelle. Tämän l-alueen vieressä oli toinenkin alue jossa tuntui olevan lähinnä nuorisoa viikonloppua viettämässä. Leirintäalue oli siisti mutta kaikki tuntui maksavan erikseen. Tosin ei tämä kallis paikka ollut. Maksoin ja lähdin rantaan katsomaan teltan paikkaa. Dusai järvi jonka rannalla nyt seisoin oli tyyni ja iso.




Aloin juuri pystyttämään telttaa kun paikalle tuli naapuri asuntoautoista pari minua nuorempaa kaveria hivenen humalassa, ei tosin paljon. Kyselivät mistä olin tulossa ja minne olin menossa. Sain heti lempinimen ”Suomalainen Super Man” sopivasti Liettuaksi murtaen lausuttuna. Sain myös kutsun heidän kanssaan Liettualliseen saunaan. Hyväksyin kutsun sillä 145 kilomerin ajourakka oli muutaman hiki pisaran saanut irtoamaan. Minut revittiin melkein heti mukaan saunalle. Sain hädin tuskin teltan pystyyn kun minua vietiin saunalle. Pyörän päältä tavaroiden purkamiseen telttaan ei kuulemma ollut aikaa sillä sauna oli juuri nyt kuuma joten otin pyörän mukaan saunalle. laukuista kaivoin tarvittavat tavarat joita saunassa tarvitsin ja sitten minulle lyötiin tölkki parasta Liettualista olutta käteen, ja sitten saunaan.



Saunan lauteilla sitten puhuttiin Suomesta, Liettuasta, Latviasta, saunasta ja kaikesta mikä liittyy matkaani sekä mitä he elämissään puuhasivat. Saunassa oli myös toisen kaverin vaimo sekä kummankin kaverin lapsia sekä vanhempi mies kaverusten seurassa. Käytiin uimassa ja turistiin. Saunoessa kuli mukavasti aikaa ja kun lopulta pääsin teltalle tavaroitani sinne pistämään teltalle tuli naapuri teltasta taas yksi vielä nuorempi kaveri kyselemään mistä matkamies ja minne menossa. Juteltiin hetki ja kaveri pyysi minua heidän nuotiolleen juttelemaan kun olisin saanut tavarat paikoilleen. Pistin tavarat telttaan ja kaivoin vähän paksumman hupparin laukusta sillä ilta oli melko viileä. Kävin hoitamassa tarpeeni ja sieltä palatessani, poikkesin nuotiolle kuten olin luvannut. Paikalla oli pari alta 30v kaveria tyttöystävineen ja kaikki puhuivat hyvää englantia. Kaveri joka minut pyysi nuotiolle puhui täydellisestä englantia ja syykin selvisi. Hän oli ollut Amerikassa jonkin aikaa. Aikamme juttelimme ja siinä samalla pojat tekivät nuotiolla kanakeittoa ja tytöt häärisivät grilli lihojen ja folioon käärittyjen perunoiden kimpussa. Sainkin kutsun tulla myös syömään heidän kanssaan. Oli tosi hauska jutella ja kysellä heiltä Liettuan nykymenosta ja sain myös paljon kysymyksiä Suomesta. Kello kulki ja puoliyö saapui kiitin ruuasta ja sovittiin että aamulla vaihdettaisiin yhteystietoja ja näin myös tehtiin.


Liettualiset saunottajani.

Pitkä, raskas, mutta todella antoisa päivä Liettuassa tuli päätökseen.


- päivän kilometrit 145 km
- ajoaika 8:00:00 h
- Keskituntinopeus 18.10 km/h
- Max nopeus 46,65 km/h
- koknais km/aika 1083/60:53

maanantai 24. toukokuuta 2010

Matakalla Ateenaan perjantai 21.5.10



Pyörä kulki kuin tyhjää vapaa päivän jälkeen ja olisin mennyt vielä pidemmällekin tänään jos olisi ollut varmaa tietoa majoituksesta. Ei tämä motellikaan mikään luksus paikka ole mutta kelpaa mainiosti matkamiehelle, tosin kallis matkabudjettiani ajatellen. Mutta tällä kertaa vaikutti myös se että seuraava kaupunki on Kaunas jonka läpi ajan ja niin ison kaupungin laidoille ei halua mennä viimeisillä voimillaan jotain majapaikkaa etsimään. Kokemusta on aikaisemmalta reissulta -08 Milano – Barcelona kun päätin ajaa päivän päätteeksi Marsellen läpi ja eksyi väsyneenä laitakaupungille. Se ei ole hauskaa. On paljon fiksumpaa lähteä täysissä voimissa moista kylää läpi ajamaan. Tosin Kaunas ei niin suuri kaupunki ole mutta kuitenkin. Ja juuri laitakaupungit ovat niitä paikkoja jossa matkamies sitten putsataan jos jossakin.

leirintäalueiden puute harmittaa juuri tällä reitillä jonka valitsin, muttei eipä niitä paljoa ole muutenkaan tässä maassa. Tämän päivänen reitti oli hieno. Ajoin lähes koko päivän Nevĕžis joen viertä. Se on eilisen joen jatkoa ja se jatkuu huomenna aina Kaunasiin asti jossa se yhdistyy taas isompaan jokeen. Vähän väliä oli pieniä kyliä tien varrella ja välillä taas isoja viljeltyjä peltoja silämä kantamattomiin. Vaihtelevaa ja jotakin uutta joten päivän pyöräily meni nyt niin huomaamatta että. Myös isommat kaupungit piristivät päivää kummasti. Mieli on nyt todella hyvä ja kroppa alkaa tottua nyt pitkiin päiviin joten kaikki on hyvin.
Olen nyt mieltynyt tähän maahan ihan oikeasti, ja kun vertaa Liettuaa, Latviaan erot ei ole isoja mutta ratkaisevia. Latvia oli jotenkin apaattinen mutta täällä on sentään huonosta tilanteesta huolimatta yritystä päästä eteenpäin. Sen huomaa varsinkin maaseudulla. Peltoja viljellään, karjaa on pelloilla ja muuten kaupungeissakin ihan puutarhoissa löytyy ihan lehmiä, hevosia, kukkoja, kanoja, hanhia, ankkoja, lampaita ja kaikkea. Ihmiset ovat maaseudulla pelloilla ja pihoillaan työn touhussa. Olen leikeitellyt ajaessani, kun aikaa on, hauskalla ajatuksella että meilläkin Paavolassa olisi puutarhoissa siellä täällä lehmiä syömässä nurmikoita. Myös ihmiset ovat paljon, paljon avoimempia ja hyvän tuulisempia. Käsittääkseni Liettualla, periaatteessa menee vielä taloudellisesti huonommin kun Latviassa mutta täällä on silti yritystä.



Täällä olen myös kiinnittänyt huomiota lähes jokaisen tien kummassakin päässä oleviin yleensä puusta tai raudasta tehtyihin isoihin risteihin. Tänään sitten oli jo pakko ottaa kuva kun ristin koko ylitti luultavasti 5m rajan. Pitänee kysellä mitä nämä ristit ovat paikallisilta.
Päivä oli taas lämmin ja lähes tuuleton. Aivan täydellinen pyöräily keli.

Päivän Ajo kilomerit 87.85
Ajoaika 4:31:41
keskituntinopeus 19.40
Maksiminopeus 42.59
Kokonais kilomerit 938
Kokonais ajoaika 52:52

Vapaa päivä hotelissa, torstaina 20.5.2010 Liettua, Panevežys



Tulipa vietettyä mukava päivä Liettualaisessa hotellissa. Tutustuin muutamaan paikan työntekijään ja pääsin keskustelemaan ja kyselemään paikallisesta elämästä ja elämän menosta täällä Liettuassa. Raha ja se mitä sillä saa, on ihan verrannollinen juttu. Paikan tarjoilija/respan rouva jonka kanssa eniten juttelin oli avoin ja rehellisen tuntuine ihminen. Jolitalla on kaksi tyttöä ja hänen miehensä ajaa omaa taksia täällä Panevežysin kaupungissa. Hotelli jossa olen on aivan kaupungin laidalla valtaitie A 10 alussa. Siis hyvin syrjässä itse kaupungin menosta. Sain häneltä paljon tietoa tästä maasta ja tavoista. Taas tuli todistettua se kuinka samanlaisia ihmiset ja heidän ajattelu tapansa on, oli maan tavat mitä hyvänsä. Maat, hallinto ja hallitukset eroavat toisistaan mutta ihmiset ovat aina samanlaisia ja myös tapa ajatella elämän menosta yleensä.

Käväisin myös ”kylällä”, tosin ihan laitakaupungilla kun oli tarve päästä nettiin juttuani lehteen välittämään paikallisessa kirjastossa josta netti löytyi. Pienen kirjaston kaikki koneet olivat varattuja noin 10 vuotiaden poikien ja muutaman tytön toimesta. ja mitä sitä sitten paikalliset nuoret netistä hakivat. No pelaamassahan he olivat. Paikalla kävi vähän vanhempi tyttö ja poika noin 16 v. Mitäpä he netistä. Käväisivät YouTubista katsomassa kun ilmeisesti heidän ystävänsä olivat jonkun hölmöyden kännykällään kuvanneet ja sinne pistäneet.

Hotellin vierestä kulkee pieni joki Levuo nimeltään. Käväisin päivällä katselemassa miltä siellä näytti ja sama touhu mitä kotoisella järven rannalla. Pojat kiusaa tyttöjä ja niin edespäin. Muksut leikkii ja kiukuttelee. Äidit tiuskivat lapsille ja miehilleen ja ukot vaan on tai juttelee kavereiden kanssa kännykässä. Ihan tuli koti ikävä.



Juttelin myös pitkään paikan yleismies Jantusen sekä paikan yövartijan 25 vuotiaan miehenalun kanssa. Samanlaista nuorta uhoa ja asennetta ”mä tiedän kaikesta kaiken” asennetta jota vastaan tulee kaikkialla.

Ainut mitä eroa löytyi oli se mitä rahalla kussakin maassa saa ja mitä sen eteen tehdystä työstä maksetaan. Tosin sekin on ihan samassa suhteessa. Tunsin itsen tavallaan rikkaaksi täällä jos ajattelee että jos loistavasta pihvistä ja uuniperunoista sekä mielettömästä kastikkeesta maksat juoman ja jälkiruoka kahvin kanssa kolme ja puoli euroa, niin naurattaahan se. Mutta kun kuulin mitä Jolita saa kuukaudessa palkkaa niin ymmärtää että ruoka ravintolassa heille on yhtä harvinaista herkkua kun minullekin kotimaassa.

Nyt on aika mennä jo nukkumaan, mutta ensiksi pitää pistää huomen aamuksi kaikki petyt vaatteet ja muut tavarat taas laukkuihinsa ja käväistä vielä itsekkin suihkussa. Aamulla jatkuu taasen taaperrus kohti Euroopan eteläisintä pääkaupunkia Ateenaa.

Ainut hyvä asia joka tulee nyt mieleen kun tv on tuossa taustalla auki on se että ONNEKSI Suomessa ei kaikkia ulkomaalaisia ohjelmia ”duppaa” yksi ja sama mies ääni, oli sitten näyttelijänä vaikka itse Pamela Anderson.

torstai 20. toukokuuta 2010

Lepopäivä Hotellissa

Aamusta heräsin kello 7 ja aloin kirjoittamaan Forssan leheden juttua. Uni ei maistunut ja nukuin todella huonosti.

Nyt istun Panevezysin laitakaupungilla kirjastossa ja päivittelen sivujani sekä postittelen juttuja. Maha on kiertänyt aamusta asti ja muutenkin heikko olo, joka luultavasti johtuu huonosta yöstä ja nälästä. Kunhan pääsen takaisin hotellille aion käydä syömässä ja matkalta katson kaupasta jotain mutusteltavaa.

Huomenna aamulla jatkuu matka ja toivon että parin ajopäivän jälkeen kolkuttelisin Puolan rajoja.

Matkalla Ateenaan keskiviikko 20. toukokuuta 2010


Näkemiin Latvia terve Liettua

Aamulla heräsin jo ennen seitsemää kosteasta teltasta. pakkasin laukut teltassa ja tiesin että kun avaisin teltan oven, hyttysten armeija kävisi kimppuuni heti. Päätin siirtää pyörän ihan lähelle tietä toivoen että siellä ei hyttysiä olisi ehkä niin paljoa. Ravasin teltan ja pyörän väliä yksi laukku ja tavara kerrallaan pysyen näin liikkeellä kokoajan ja sain näin hivenen rauhaa hyttysiltä. osan tavaroista vein suoran tien penkalle. Järkyttävä hyttysparvi oli kimpussani kokoajan ja meinasin todella menettää hermoni. sain pyörän pakattua jotenkuten ja lähdin liikkeelle. Yritin aina välillä pysähtyä korjaamaan tavaroita mutta hyttyset olivat kimpussa heti. Vasta kun aurinko alkoi paistamaan ja pieni tuulenvire puhaltamaan saatoin pysähtyä. Ennen kun huomasinkaan olin Liettuan rajalla. Skaistkainen kylä oli pieni ja suttuinen. Raja oli piirretty karttaan Mĕmele jokea seuraten aina saman nimiseen kylään asti josta joki kaarsi rajalta Latviaan.

Myös Littuasta minulla oli pyöräreittikartta jonka olin matkamessuilta löytänyt. Lähdin ajamaan Biržain kaupunkia kohti. Valitsin kuitenkin epähuomiossa reitiltä poikkeavan isomman tien numero 190. Tien kunto oli selkeästi parempi kuin vastaavien teiden kunto Latviassa. Liikennettäkin oli jonkin verran mutta sopuisasti kaikki sinne mahtui. Nopeudet olivat todella hurjia joillakin autoilijoilla.

Ajatuksissa oli että ottaisin jo majoituksen tulevasta kaupungista ja sellaista sitten aloin oikein paikasta etsiä. Löysin Turisti infon ja poikkesin kyselemään mahdollista l-alluetta tai muuta majoitusta. Paikassa oli yksi vanhempi rouvashenkilö paikalla ja heti kun sanoin huomenta englanniksi hän tarttui puhelimeen ja selitti minulle jotakin. Hetken kuluttua hän toi puhelimen minulle. Puhelimessa oli nainen joka puhui kanssani englantia ja sanoi että paikalla oleva henkilö ei osaa englantia. Kyselin kaupungin majoitus vaihtoehdoista ja totesin hetken mietittyäni jatkavani matkaa isompaa Panevežysin kaupunkia. Poikkesin vielä kaupassa ja kahvilassa nauttimassa aamukahvit pasteijan tyylisen leivonnaisen kera. Jotenkin on aistittavissa että ihmiset ovat avoimempia kun Latviassa, vaikka jotenkin maa on ehkä hivenen alkeellisemmassa tilassa kun Latvia. Siitä kertonee huvittavalla tavalla myös se että keskellä kaupunkia, omakotitalojen puutarhoissa on lehmiä. Tosin täällä lähes kaikki pellot ovat viljeltyjä, tai niillä käyskentelee lehmiä ja pihoilla on kanoja ja ankkoja. Yritystä on ainakin enenmän kuin pohjoisessa naapurissa.



Väsynyt matkaaja kuumassa metsässä

Matka jatkuu tietä numero 124 kohti Vabalininkasin kylää myötä tuulessa ja auringonpaisteessa kapeaa mutta hyväkuntoista tietä joutuisasti. Täällä on huomattavasti enemän asutusta pitkin tienvarsia ja ihmisiä erilaisissa peltotöissä. Pikkukyliä vähän väliä. Vabalininkasin kylästä matka jatkuu kohti Panevežysin kaupunkia tietä numero 191. Noin puolessavälissä tietä vastaan tulee paikallinen matkapyöräilijä jolta saan vinkin tulevasta majapaikasta ja tarkat ajo-ohjeet perille. Paikassa olisi huoneita ja myös mahdollisesti mahdollisuus leiripaikkaan. Saan myös reitti vinkin puolan rajalle jota aion myös noudattaa. Mies on kiertämässä kotimaataan polkupyörällän viikon ajan. Löydän perille helposti ja paikka on sitä mitä hän kertoikin, tosin telttapaikkoja ei ole joten otan huoneen hotellista ja vietän täällä nyt vapaa päiväänikin. Hotelli on kyllä hieno ja minulla on täälla kaksi huonetta ja suihku. Elelen herroiksi 35€ yö. Heti kun pääsin asettumaan ja tavarat huoneistoon alkoi pyykkäys. Enää ei ollut kun yksi puhdas paita joten kaikki pyykkiin ja mies sen jälkeen suihkuun. Suihkun jälkeen hotellin ravintolaan syömään. Täytetty kanan rintapala riisillä ja iso tuoppi paikallista tummaa olutta 5,30€. Matka jatkuu vapaapäivän jälkeen kohti Puolan rajaa.

- päivän kilometrit 99,8 km
- ajoaika 5:43:04 h
- Keskituntinopeus 17,45 km/h
- Max nopeus 34,30 km/h
- kokonais km/aika 850km/48:20h

Matkalla Ateenaan tiistai 19. toukokuuta 2010

Lähdin aamusta hyvin mielin pyöräilemään ja etsimään matkamessuilta löytämääni Pohjois- Latvian ja Etelä- Viron pyöräilyreittikarttaan merkittyä reittiä joka veisi minut lähelle Kegumsin kaupunkia ja luultavasti seuraavan yön majapaikkaa. Leirintäalueita näille nurkille ei liioin ollut merkitty joten luvassa olisi huonemajoitus tai sitten ”puskaparkki” eli metsä.

Matka lähti liikkeelle todella huonokuntoista päällystetietä jota miehet olivat paikkailemassakin kohti Inčukainen kylää josta matka jatkui vielä pienepää hiekkatietä merkitylle pyöräreitille. Lämpö nousi heti aamusta yli 20 asteen ja puolen päivän jälkeen jopa 32 asteeseen. Jos pysähtyi hetkeksi, ja pyörän lämpömittari osui auringon säteisiin, mittari lukema oli hetkessä yli 45 astetta. Tulossa oli siis hikinen ajopäivä. Tiet kulkivat nyt todella metsässä jossa ei ollut muuta kun metsää. päästyäni pyöräreitille teiden kunto hivenen parani mutta eipä niitä voi mitenkään kehua toki oli välissä ihan hyviäkin pätkiä.

Tie kulki halki valtavien peltojen joissa ei kuitenkaan viljelty mitään. Koko maa ja sen kansa tuntui jotenkin pysähtyneeltä odottamaan jotakin parempaa. Ihmisten olemuksesta paistoi jotenkin ahdistus ja huoli huomisesta. Aivan eri meininki kun Virossa. Nyt palattiin selvästi samaan pisteeseen kun Virossa silloin kun rautaesirippu kaatui.



Matka kulki läpi Allažin, Allažmuižan kylän läpi Suntažin kylään joka oli selvästi virkeämpi pikku kylä. Kylää halkoi kaunis M. Jugan joki. Kylässä oli siisti koulu josta lapset juuri pääsivät pois. Ohi kulkiessaan he ihmettelivät ääneen kulkuneuvoani. Koulurakennukset olivat lähes joka kylässä se kylän siistein rakennus. Matka jatkui Kegumsin kaupunkiin josta kartan mukaan löytyi ainut ylityspaikka näillä main leveän Daugava joen yli. Silta meni jokeen valjastetun ison voimalaitoksen padon päällä. Padolla kulkevaa siltaa päästettiin autot kulkemaan vaan yhdestä suunnasta kerrallaan. Heti sillan jälkeen oli karttaan merkitty muutamia majataloja mutta ainuttakaan niistä en löytänyt. Ajoin tietä numero P 85 aina Linden kylään asti josta suuntasin matkani kohti rajaa aivan pieniä hiekkateitä pitkin kohti Skaistkainen raja kylää. Päätin että poikkeaisin ensimmäiseen majoitukseen mikä tielleni sattuisi mutta samalla tiesin että se luultavasti olisi puskaparkki. Päätin että ajaisin vaikka rajalle asti mikäli vaan jaksaisin. Päivä oli ollut hyvin kuuma ja kostea joka vei oman veronsa jaksamisesta. Ajoin lähes 40 kilomeriä vielä Linden kylästä ja päädyin ukkosmyrskyn pakottamana pienelle kostealle metsätilkulle muutaman kilomerin päähän rajasta. Sade kasteli teltan, miehen ja kantamukset ja sain hädin tuskin teltan pystyyn hyttysten hyökkäykseltä. Hyttyset tunkivat silmiin ja suuhun niitä oli todella paljon. Teltta vinossa möykkyisessä maassa todella väsyneenä, ilman suihkua hikisenä ja yltä päältä aurinkorasvassa nukahdin ilman lämmintä ruokaa kosteaan telttaan. Päätin että seuraavan ajopäivän jälkeen hoitaisin itselleni kunnon majoituksen ja olihan viikkotiainen lepopäiväkin tulossa.


Viimeinen näkymä Latviasta


- päivän kilometrit 121 km
- ajoaika 6:59:56 h
- Keskituntinopeus 17,30km/h
- Max nopeus 52,43 km/h
- kokonais km/aika 750km/42:37h

Matkalla Ateenaan maanantai 18. toukokuuta 2010



Matkallla oli isoja voikukkapeltoja


Aamu ei alkanut hyvin, sillä unissani sähläsin herätyksen niin että nukuin pommiin. Heräsin vasta puoli kymmeneltä tulleeseen tekstiviestiin. Yö oli kylmä ja vasta auringon noustua ja teltan lämmettyä sain nukutuksi kunnolla. Tavarat kasaan ja kohti Salacgrivan kylää jossa poikkesin aamuostoksilla. Kaupassa tapasin pariskunnan Kuopiosta jotka olivat tulossa autolla Kreikasta. Emäntä kehui Makedoniaa kuvan kauniiksi paikaksi.

Vanhatie kulki hylättynä Via Baltikan reunoja ja toimi hyvänä pyörätienä

Jatkoin matkaani Via Baltikaa kohti Riikaa, sillä muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ollut. Tie oli hyväkuntoinen mutta niin tylsä. Kymmeniä kilometrejä pitkiä suoria joiden toiseen päähän ei edes nähnyt. Viltrupen kylän kohdalla tie meni aivan mereen kiinni ja tie ylitti joen. Sillalta näkyi hyvin merenrantaan ja siellä oli muutamia ihmisiä kävelyllä. Ennen siltaa oli levähdysalue jonne minäkin palasin. Pyörä parkkiin ja rannalle ihmettelemään. Ranta oli aivan hienoa hiekkaa silmän kantamattomiin kumpaankin suuntaan. Rannalla myös tuulesi hivenen ja se nostatti hiekkaa kauempana ihan ”hiekkamyrskyksi” asti. Palasin pyörälle ja levähdysalueen
penkille päivän ruokaa tekemään. Ruokailun jälkeen taasen vielä pidemmille suorille.



Vasta noin 45 kilometrin jälkeen poikkesin rantaan johtavalle pienimälle tielle joka johti Saulkrastin pieneen kaupunkiin. Mereltä nousi sumu maalle ja ilma viileni huomattavasti. Lämpötila tippui lähes 10 astetta pienellä matkalla. Kaupunki oli jotenkin hyvin viihtyisän oloinen. Poikkesin kauppaan joka tuntui myyvän ihan mitä vaan ja josta ihan lähdin hakemaankin pyörään lämpö mittaria joka lähtö hässäkässä jäi hankkimatta Suomesta. Sellainen löytyikin ja kun sain sen asennettua, mittari näytti lämmöksi vain 14 astetta.

sumussa ja kylmässä meriilmassa..

Matka jatkui nyt kohti sisämaata ja Sĕjan kylää josta poikkesin vielä pienemälle tielle joka johti Lojan kylään joka olikin isompi mitä kartta näytti. Ohitin kylän ja saavuin tielle A3 joka olikin jo iso valtatie joka pienen matkan päästä yhdistyi A2 joka oli valtaväylä Riikaan kaupunkiin. Näiden teiden risteyksestä lähti pienitie kohti seuraavan yön leirintäaluetta. Paikka oli todella syvällä metsässä Krustinin kylässä Gauja joen varressa. Leirintäalue oli pieni. Olin ainut leiriytyjä alueella ja paikka oli vielä osittain ”talviteloilla” joten suihkutkaan eivät olleet vielä käytössä. Hyttysiä veden ääressä tuntui olevan runsaasti. Paikalla, vähän etäämmällä, tehtiin maansiirto töitä josta löysin ihmisen joka vastasi paikasta. Mökkeihin ei vielä olisi päässytkään mutta kun olin teltalla, sain luvan jäädä.


Leirintä maksu oli 3 Levaa.

Sähläsin mittarin kanssa asentaessani pyörään lämpömittaria joten päivän kilometrit ja ajat ovat puutteelliset:

- päivän kilometrit n. 95 km
- ajoaika ? h
- Keskituntinopeus ?km/h
- Max nopeus ? km/h
- koknais km/aika 629/?

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Latvia


Taas uusi ajopäiva joka alkoi pilvisessä kelissä. keitin majatalon emännän kahvinkeittimellä itsellen kahvit. Sain muutaman munavoileivän aamiaiseksi. Pakkasin pyörän joka oli yön paikan ”ravintolassa”. Muutama ystävällinen sana ja yhteistietojen vaihtoa sekä nappasin isäntäväestä vielä ennen kun lähdin. Tosi mukava pariskunta. Isäntä pelleili tässäkin toimituksessa.

Keli oli lopulta ihan hyvä pyöräily keli. Pilvinen taivas ja lähes tuuletonta ja jos tuulesikin hetkittäin niin se oli myötäistä. Oli kuitenkin sen verta lämmin että palella ei tarvinnut. Matkaa Pärnuun oli 18 km ja se taittuikin ripeästi. Isäntä ja emäntä ajoivat ohitseni torvella töötäten. Saavuin pian Pärnuun ”esikaupunkiin”. vanhoja rakennuksia, toiset pystyssä toiset ei niin pystyssä. poikkesin kauppaan ostamaan päiväksi kaikkea aja vähän illaksikin. Kaikesta huomasi että oli sunnuntai. Liikennettä oli melko vähän mutta niistä suurin osa rekkoja. Pyörin vähän aikaa vanhassa kaupungissa ja päätin poiketa kahville. Paikan terassi oli täynnä humalaisia Suomalaisia miehiä. ja ainoat vapaat paikat olivat heidän vieressään. Tilasin kahvin ja lämpimän voileivän 50 kruunua, mikä mielestäni oli melko kallis. Kyselin samalla olisiko kaupungissa valuutan vaihtoa auki, halusin nimittäin vaihtaa loput kruunut Latvian lateiksi. Ennen ensimmäistä leiriä kun Latvian puolla ei näyttänyt olevan yhtään isompaa kaupunkia ja rahaautomaatin löytäminen pienistä kylistä, ainakain Viron puolella oli hankalaa. Port Artturista, siitä mustasta rakennuksesta löytyisi rahan vaihto, vastasi simasakka Virolais tarjoilija tyttö. Rahan vaihtoon siis ja nostin vielä automaatista 300 kruunua jotta olisi sitten varmasti rahaa mitä vaihtaa. Sain vaihdossa 75kruunua takasin ja 10 Latia. Kova on kurssi 1 lati on kovempaa valuttaa kun 1 euro. Mitähän sillä latilla sitten saa?? Se jää nähtäväksi. Jatkoi matkaani kaupungista ulos leveää 4 kaistaista tietä jonka kumpaakin laitaa reunusti ostos helvettejä. Piennar oli leveä mutta kuoppainen. Reunalla kulki noin vajaan metrin levyinen pyörä tie jonne en edes ajatellut ylileveällä pyörälläni mennä. Pian tie muuttui leväksi valataieksi ja leveät pientareet vaan levenivät. Tasainen ja suora tie ei sitten muuta antanutkaan kun komean mäntymetsän kumminkin puoli tietä.



Saavuin tien risteykseen josta tie kääntyi vanhalle rantatielle. Myös pyöräreitin kyltit opastivat tälle tiuelle. Se kulki aivan äänietäisyyden päässä valtatiestä pitkän matkaa. Tie oli todella hiljainen ja nyt myös sateinen. Taivas repesi mutta ei sade yltynyt mitenkään kovaksi. Tasaista rauhallista sadetta eikä edes tuullut pahemmin. Tie halkoi pieniä kyliä jotka olivat hiljaisia mutta kaupat olivat auki.
Jalkani alkoi taas hivenen kiukutella ja pidin nyt melko useasti taukoja ja poikkesin lähes kaikkiin kahviloikin juomaan kupin kahvia. Vastaan tuli myös kolmen miehen, luultavasti isä ja kaksi poikaa jotka olivat pyörineen matkalla Tallinaan. Olivat olleet matkalla 11 päivää ja lähteneet liikkeelle Varsovasta. Kavereilla oli hienot pyörät ja varusteet. Kyselivät makani päätepistettä ja kun sen kerroin he hämmästyivät iloisesti.



Matka jatkui kohti Latvian rajaa ja yllättäen se olikin vastassa.Keskellä kylää vaan oli viitta että Latvia. Heitin uukkarin ja palasin muutaman sadan metrin matkan kylän viimeiseen Virolais kauppaan tuhlaamaan viimeiset kruunut pois. Ostin sukat koska jalkani olivat läpi märät ja kuivat sukat olivat vähissä.
Sitten Latviaan. Ensimmäinen asia johonka kiinnitin huomiota oli se että talot olivat paremmassa kunnossa kun pohjoisessa naapurissa mutta autot niiden pihoilla huonompia. astaan tuli kylä ja heti sen pihalla pankiikautomaatti. Heti piti mennä kokeilemaan toimiiko korttini täällä, ja toimihan se.



Vielä palanmatkaa vanharantatietä ja tie yhdistyi taas uuteen valtaiehen. Risteyksessä näin tutun näy. Nesteen huoltoasema jonka Yhteydessä HessBurger. Näky oli suoraan Suomesta. Pakko, aivan pakko oli mennä maistamaan miltä Hesepullka maistuisi täällä. Aivan samaa tavaraa kun Suomessa. Jopa juoma jota suomessa aina juon ja Virosta kaupasta ostettuna maistuu aivan erilaiselle on täällä aivan saman makuinen. Heseateria 1.60 lev eli euroissa jotain 2 euron paikkeilla. Vielä palanmatkaa niin jo vastaani tuli l-alue jonne tarkoitus olikin yöksi jäädä. Leirintä-alue on komea mutta telttailu on sivu juttu täällä. Mieletön hotelli jossa on myös teltta alueen respa. Ranta täynnä pieniä taloja joita saa vuokrata. Paikan nimi on Kapteinu osta. www.kapteinuosta.lv
Leirintä maksu 4 leva
- päivän kilometrit 99.26km
- ajoaika 5:14:14 h
- Keskituntinopeus 18.95 km/h
- Max nopeus 29.96 km/h
- koknais km/aika 533/30:28

Muuten nyt ei taida puhelin enää toimia, joten taidan huomenna hake paikallisen liittymän... kaiken varalle

Matkalla Ateenaan perjantaina 15. toukokuuta 2010




Aamu alkoi hyvissä merkeissä. Suvilan vanha emäntä keitti matkamiehelle aamukahvit ja tein muutaman juustovoileivän aamupalaksi. Känykkä herätti 7:30 mutta heräsin itse 7:29 kuin tikka. matkaan lähdin jo vähän jälkeen klo 9:00. Isäntäväki toivotti minulle hyvää matkaa ja vanhaemäntä teki salvaa minulle vielä matkalle mukaan. Suuntasin matkan ensin takaisin Haapsalun keskustaan sillä pitää käydä matkaeväitä hakemassa päivää varten. Mökiltä olisi päässyt lyhyempääkin reittiä Lihulan suuntaan mutta kauppa reissu piti hoitaa. Matkalla keskustaan silmiini osui palasina oleva kännykkä joka oli levinnyt pitkin tietä. Pysähdyin ja löysin kaikki ostakin ja olin juuri kokeilemassa saako puhelimen vielä päälle paikalle pysähtyi iso bemari. Nuori kuski kysyi olinko nähnyt pudonnutta kännykkää. Hymyilin Ja annoin kännykän kaverille.


Matka jatkui pysähdyin ottamaan muutamia kuvia rautatieasemalla. Poikkesin samassa kaupassa jossa olin monena vuonna aikaisemminkin asioinut. Haapsalu on minulle tuttu paikka joten mitään kierrosta kaupungin nähtävyyksiin tehnyt. Kaupunki on kaunis ja hyvin siisti. Päivän reitti oli suht tylsä. Hyvät tiet ja leveät pientareet teki matkasta mukavan. Jalkakin tuntui taas toimivan. Aurinko paistoi kuumasti jo aamusta ja pieni sivutuuli hidasti vähän matkan tekoa. Tiellä oli pitkiä suoria ja liikennekin oli melko rauhallista. Sain muutaman tekstiviestin päivän aikana joissa kehuttiin juttua joka tänään ilmestyi Forssan lehdessä. Kun pääsin valtatie numero 10 lle niin tie leveni entisestään ja tienpintakin muuttui sileämmäksi, aamun tie numero 31 oli erittäin karkea pintaista asfalttitietä.

Päivän hauskin kävi heti päästyäni tielle numero 10. Vastaan tuli joki… KASARI JOKI. Asia huvitti minua niin että suustani pääsi oikein naurun röhähdys jota vastaan tulevat onkijat kääntyivät katsomaan. Heti joen jälkeen tien laidassa olo kahvipaikka jonne päätin mennä kahville. Nuorehko neiti kysyi voisinko odottaa hetken ja painoi kahvinkeittimen päälle. Otin ison kupin kahvia ja crosantin. koko homma maksoi alta euro. kahvila oli niin vinossa että olin varma että se kaatuu. Tiskin takana seinällä oli iso hylly täynnä viinaa ja kun paikka on vielä 24h auki niin ei tarvitse miettiä miksi kahvi ei ole tämän kahvilan pää tuote, mutta hyvää kahvi oli.


Matkkan siis kahvin jälkeen ja nyt tuulikin oli myötinen ja matka edistyi. Pian tulinkin risteykseen joka kääntyi Lihulan kylään. Pieni pätkä tietä pitkin ja soitto ja laulu alkoi kuulia jostakin. Vasemalla puolla tietä oli ilmeisesti jonkimoisen vanhan linna rauniot ja niiden vieressä oli lava jossa soitti nuorista tytöistä ja pojista koottu bändi ja heitä solisti satapäinen lapsilauma. Mukan esityksessä oli myös muutama pelle. Jatkoin kaupugin keskustaan joka vaikutti jotenkin hyvin kodikkaalta. Ensimmäisen kaupan kohdalla pyörä parkkiin. Olin matkalla tänne jo tuhonnut lähes kaiken Haapsalusta ostetun murkinan. Kauppa oli paljon fiksumman oloinen kun muut vastaan tulleet. Löysin nudeleita, jugurttia, viinirypäleitä ja muuta. Kulkiessani lihatiskin ohi nenäni tunsi jotain. Hyvä ruoka tuoksui tiskillä, täällä oli valmiita ruokia ja vieläpä lämpimiä liha tiskin toisessa päässä. Täitä olen tottunut käyttämään Suomessa. Ruuat koto puolessa ovat ainakin ihan hyviä naäistä ostettuna. Rsaia kokoja oli 5 ja tyydyin niistä pienipään. Otin kaalilaatikkoa tai ainakin sen tyylistä sapuskaa mukaani. Poikkesin nauttimaan aterian muutaman sadan metrin päässä olevaan puistoon. OLIPA HYVÄÄ, ja maksoikin alta euron. Päkäilin reitti kanssa samalla kun nautin ruuasta puiston penkillä. Lähtisinkö ajamaan pidempää polkupyörä reittiä vai lyhempää reittiä suoraan Pärnuun. Ajattelin että lyhyempi reitti ja varmasti tylsempi olisi se oikea nyt kun aloitus oli muutenkin mennyt vähän pieleen oikuttlevan jalan kanssa, joka tosin nyt tuntui ihan hyvältä. Samassa kun nousun penkiltä tunsin viiltävää kipua polven takan ja kun aikaisemmin laiton jalkani aivan suoraan se helpotti mutta nyt en saanut sitä suoraan ja kun painoin polven takaa kädelläni maailma lähes musteni. Mikähän nyt? Lähdin varovasti liikkeelle ja huomasin että nyt ei sattunut polkiessa, mutta jos yritin suoristaa jalkaa siihen sattui. Muutaman suoristus yrityksen lopetin ja olin vaan tyytyväinen että polkiessa nyt ei sattunut ja loppupäivästä jalan sai taas suoraksi.
Tuuli yltyi ja lähdin etsimään leirintä aluetta joka oli merkitty jokaiseen tien varressa olvaan alueesta kertovaan karttaan. Lähdin seuraamaan pientä tietä ja ajoin ja ajoin.. Mitään l-aluetta vastaan ei tullut. Karttaa tutkien huomasin että jos jatkaisin vielä pienen matkan tie tulisi risteykseen josta voisin lähteä viistosti sille tielle josta tulin mutta samalla tulisin lähes karttaani merkittyyn majoituksen kohdalle. Jatkoin pikkutietä. Tie mutkitteli takaisin sille isommalle tielle josta pois poikkesin. ja vielä palan matkaa niin vastaani tuli kaksi taloa joista toisessa oli huoneita vuokrattavana. 250 kruunua yö. Suihku ja keittiön käyttö kuului hintaan. Hivenen kallista matkabudjettiini mutta pidemmälle en enää jaksanut mennä. Isäntäväki oli todella mukavia ja juttuun tultiin emännän kanssa englanniksi. www.allikapuhkemaja.ee

- päivän kilometrit 110.15km
- ajoaika 6:45:06 h
- Keskituntinopeus 16.31 km/h
- Max nopeus 34.59 km/h
- koknais km/aika 434/25:13

Matkalla Ateenaan perjantaina 14. toukokuuta 2010


Kauppa heti leirintä-alueen vieresssä



Aamusta hyvällä mielellä aamupalalle ja kamat kasaan ja tien päälle. Padisessa vielä kauppaan ja tankkaus päivän ajoon. Jos lähtisin suoraan tietä numero 17 Haapsaluun, matkalla ei olisi kaupan kauppaa, eikä niitä liioin ole Euro Velo reitinkään varrella. Nyt kyllä suurein jännitys on tämä jalka joka tänne saapuessa oli todella kipeä. Nyt olen nappaillut BuraCapsiä kolme kertaa päivässä ja yrittänyt levätä jalkani kanssa. Kun tulin kaupasta huomasin räystäällä muutamia pääskysiä pesän rakennus puuhissa. Kesä on siis täällä Virossa jo. Öinen vesisade oli jo yhdessä yössä saanut pienet hiirenkorvat jo huomattavasti suurenmiksi ja niin koko maiseman paljon vihreämmäksi. Nyt on myös ensimmäistä kertaa lyhyet ajohousut ja t-paita päällä eikä edes aamusta ole yhtään kylmä. Ajaminen tuntuu nyt TODELLA hyvältä ja poikkean heti alkumatkasta kuvaamaan Padisen vanhaa linnaa ja sen kupeessa olevaa, ilmeisesti kartanoa. Nyt tuntuu matka niin hyvältä että. No se hyvänolon tunne päättyy pian kun pohkeeseen alkaa taasen sattua. PERKELE. Nyt pitää valita se lyhyempi ja nopeampi ja myös tylsempi reitti Haapsaluun. Ainut mikä nyt lohduttaa on se että tiellä viimevuonna työn alla ollut remontti on kunnossa ja pienelle matkaa on tehty laadukas pyörätiekin.


Matka jatkuu mutta kipu ei ainakaan ihan heti nouse pällimäiseksi vaan aika-ajoin voi nauttia pyöräilystä. Reitti on vaan tolkuttoman tylsä mutta minkäs teet. Tämä reitti tietä numero 17 on yli 30 kilometriä lyhempi joten kipeän jalan kanssa oli nyt pakko valita tämä. Matkalla on aikaa miettiä maailman menoa ja totean että jotakin on tälläkin reitillä muuttunut vuoden aikana, ja vielä parempaan. Muutamia taloja on alettu korjaamaan. Kurkia lentelee muutamia tien yllä ja ottavat selvästi korkeutta. Vastaan tulee selvästi Neuvostoliiton kukkanen, vanha betoninen linja-auto pysäkki jossa aion pitää pienen tauon. Eilen illalla oli vanhempi veljeni yrittänyt minua puhelimitse kiinni mutta olin silloin sauna ja iltaruokailu reissulla ja sen jälkeen koneella. No nyt sitten, ajattelin soitella takasin päin ja vastailla miehen kysymyksiin. Juuri silloin pudotan tankolaukun kannattimesta roikkuvat aurinkolasini tielle ja ajan niiden yli. Kuuluu rusaus ja kas, lasit jäävät tielle ja ainakin kummatkin linssit ovat erillään pokista. Hetken mietin jätänkö ne siihen muistuttamaan minusta mutta päätän kuitenkin palata katsomaan miten niiden kävi. Uskomatonta mutta totta, kummatkin linssit ovat irti pokista mutta niin linssit kuin myös pokat täysin ehjät. Kerään romut tieltä ja nilkutan bussipysäkille ja kas saan lasit ihan helposti kasaan. Nyt vois mennä tekemään vaikkapa loton. Nopea soitto veljelle ja sitten vähän ruokaa napaan jota kaupasta kävin aamupäivästä ostamassa.

Matka jatkuu ja kipu jalassa on nyt välillä pois ja taas tulee takaisin. Muutaman hetken jopa luulen että nyt se on ohi mutta kipu muuttaa nyt hivenen muotoaan ja nyt pohkeen ala osaankin tuntuu, mutta ei niinkään kipua vaan kuumottaa. Jatkan matkaa ja mietin jalkaani kunnes jyrähtää. Ihan huomaamatta takaani ilmestyy iso musta pilvi ja katson ylös ja huomaan että linnut ovat korkealla ja sitten se alkaa, nimittäin vesisade. Olen juuri saapunut Linnanpään kylään ja kuin tilauksesta bussipysäkki. vettä tulee hetken todella rankasti ja vanha bussipysäkin katto vuotaa kun seula. siirtelen aikani pyörän ja itseni paikkaa samalla etsien sadevaatteita etulaukkujen kätköistä. Sadevaatteet päälle ja takasin tielle. Sadetta ei kauaa kestä ja taas saa sadevaatteet ottaa pois. Nyt olen jo todella lähellä Haapsalua ja soitan Petelle Suomeen, kyselen onko mökillä joku sillä jos ei niin se tietää sitä että ei ole vettä, eikä paljon muutakaan. Samalla kyselen että onko tietoa olisiko tuttava perhe kotosalla jos menisin vielä lääkäriin jalastani ja saisin sieltä ehkä apua ja kyytejä. Mökillä yleensä on Astridin vanhemmat tai Astridin veli. Pete sanoo että ei tiedä. ajattelen että pitänee mennä sitten l-alueelle.
Vastaan tulee nyt iso kauppa jossa näyttää myös olevan apteekki. Sinne siis ja apteekkiin ostamaan jotakin lääkettä jalkaani. Kyselen aikani apteekin tädiltä mikä voisi olla hyvä ja saankin tuubin lämmittävää urheilu voidetta jalkaan. Levitän voidetta heti apteekissa ja sitten kauppaan. Hieraisen kädelläni myös suun pieliä ja hetki menee kun huomaan että voide alkaa todella lämmittää jalkaani myös suun pieliä. Hetki vielä niin jalkaani kuumottaa ja myös naamaani. Olin ehtinyt haalia jo muutaman kartan ja ruokatavaran käsiini viereisessä kaupassa ja polte kasvoi, se oli jo sietämätön. Vastaan tulevalta myyjättäreltä kyselin vessaa koska oli pakko päästä pesemään ainakin kasvot. Myyjä neuvoo että liikekäytävässä on vessa ja jätänkin tavarat kassalle ja pinkaisen vessaan. Kylmää vettä kasvoille ja se helpottaa heti mutta vaan hetkeksi. Lisää vettä ja kylmempää. Kasvoista polte alkaa helpottaa ja takasin ostoksille.
Tosiaan, löysin liikkeestä muutamia karttoja helpottamaan loppumatkan suunnistusta kohti Ateenaa. Virosta löydän hyvän kartan nimeltään ”Eesti jalgrattateed” eli polkupyörä reittejä Virossa. Kartta on tosin 1:500 000 mutta luultavasti tarpeeksi tarkka jotta reitillä pysyy. Karttaan on merkitty viisi Perusreittiä ja numero 1 on juuri Euro Velo reitti. Lisäksi karttaan on merkitty aluereittejä 6 kappaletta. Kartan toisella puolla on merkittynä Tallinnan, Tartun, Otepään sekä Raplan alueen pyöräily reitit, kaupunki karttoihin merkittynä. Hyvä löytö tämä kartta. Lisäksi käteeni jäi Latvian ja Liettuan kartat, kummatkin myös tarkkuudeltaan 1:500 000. Varmistelin vaan näillä ostoksilla kartat jo nyt. Mukana on muutamia Leirintäalue ja pyöräreittikarttoja kyseisistä maista. Peeter soitti että mökillä on Astridin vanhemmat ja myös yhteinen perhetuttumme olisi myös kotona ja kumpaankin paikkaan olisin tervetullut. Päätin että menisin mökille vaikka se lisäkilometrejä tietäisikin. Ostinkin sitten paikallista grillimakkaraa tietäen että grillaus onnistuu mökillä. Lisäksi vähän muutakin iltapalaa ja tietenkin se jokapäiväinen rentouttava juoma. Liikkeeseen mennessäni ajoin pyörän kauppakeskuksen tuulikaappiin parkkiin. Se on hyvä paikka täydessä lastissa olevalle pyörälle. Jo aikaisemmin kauppakeskuksen vartija katseli toilailujani vessaan ja taas takaisin kauppaan. Nyt kun maksoin ostokseni ja poistuessani tuulikaappiin, vanhempi vartija tuli sinne perässäni ja kyseli matkastani. kerroin tietenkin matkastani ja vartija hymyili ja toivotti onnea matkaan.
En päässyt kun muutaman sata metriä niin sade yllätti taasen matkaajan. Kurvaus automaatti bensa-aseman katoksen suojiin ja sade vaatteet päälle. Nyt kun jalkani poltteli jo muutenkin ja sadehousujen kosketus oli sietämätön. Olin jo lähes keskustassa kun ajattelin kurvata pyöräliikkeeseen katsomaan löytyisikö sieltä sadesuojia ajokenkiini. Oli mutta aivan tuhottoman kalliit ja vieläpä vain yhtä kokoa ja sekin pieni. Takaisin pyörän selkään ja nokka kohti mökkiä ja taas, kuten joka kerta tänne tullessani en sitä mökkiä löydä. Käsittämätöntä mutta totta, olin taas ajanut yhden risteyksen väärin ja löysin itseni satamasta josta lähtee lautta Hiidenmaalle. Soitto Suomeen ja reittikysely. Samaan aikaan kun sain puhelimen suljettua alkoi taas sataa. Nyt päätin että en niitä housuja päälleni vetäisi koska olin ihan lähellä ja jalkaa poltti jo siihen malliin. Nythän se sade sitten yltyikin kaatosateeksi ja kasteli kulkijan jalat, housut ja kengät aivan läpimäräksi. Löysin mökin ja ajoin pyörän suoraan autotalliin ja kolistelin itseni sisään. Vastaanotto oli yhtä lämmin kun aina tänne tullessa. Kieli muuri on melko iso mutta kyllä me toimeen tullaan. Vanha emäntä soitti tyttärelleen Suomeen ja hetken päästä Vanhaemäntä antaa minulle puhelimen jossa Astrid on. Astrid keroo että Talon emäntä toivottaa minut tervetulleeksi ja kehottaa olemaan kun kotonaan ja sanoo että minulle on lämmitetty myös sauna ja kyselee että mikä jalassani on. Kerron mikä vaivaa ja sen että hain salvaa ja nyt koko jalka on kuin keitetty krapu. Punainen ja kuuma, Astrid kehottaa että antaisin vanhan emännän katsoa jalkaani ja kertoo myös että Äidillänsä on yleensä lääkkeitä ja voiteta mukanaan. Sanon myös Astridille että kertoo äidilleen että minua EI tarvitse sitten passata, että tulen ihan hyvin toimeen omillani. Tiedettähän kaikki vanhat äidit, syö, syö, syö, onko nälkä? syö. Tämä kaikki, ihan positiivisessa mielessä.
Saunaan ja voitte kuvitella mitä tällä käärme salvalla voideltu punainen koipi sitten kuumasta saunasta on mieltä. Olin kuumuudessa puoliväkisin ja sitten kylmää vettä suihkusta jalalle. Hetki saunan jälkeen kuumoitus lakkasi ja olo helpotti. Aloin kirjoittamaan tätä tekstiä keittiön pöydällä ja sivusilmällä seurasin vanhanemännän toimia. Hän tuli alakertaan pieni lasi mukanaan ja otti kaapista lasin pohjalle konjakkia. Kaatoi siihen tilkan hunajaa ja jostain tuubista jotain rasvaa. Pikkulusikalla sekaisin ja sitten hän antoi lasin minulle ja käski hieroa sekoitusta jalkaani. Käsky kävi levittää sekoitusta myös vielä illalla ja aamulla jalkaan. Käväsin Grillaamassa makkarat ja söin ne nauttien. Makkaraa jos on kokolihaa eikä mitään jauhoa. Suolaista, rasvaista mutta niin hyvää.
Matka jatkuu huomenna kohti Pärnun kaupunkia.

- päivän kilometrit 74.35km
- ajoaika 4:01:17 h
- Keskituntinopeus 18.48 km/h
- Max nopeus 31.70 km/h

torstai 13. toukokuuta 2010

Matka jatkuu...


Tänään aamulla jalka ainakin tuntuu hyvältä, tosin en vielä ole ajanut metriäkään. Herätys oli 7:30 jonka jälkeen kävin taasen aamiaisella. Otin pienen videopätkän ja katsoin s-postini. Aamu ja yö ja jo iltakin oli kostea ja sateinen. Eilen pestyt pyykit ovat narulla edelleen märkiä ja ne pitää myös märkinä sulloa pussiin ja laukkuihin. Haapaslu ja siellä Peetterin ja Astridin mökki odottaa matkalaista saapuvaksi. En tiedä onko siellä minua kukaan vastassa mutta ainakin piha on minulla käytössä. On hyvin todennäköistä että tänään ei muuta blogi merkintää minulta tule sillä siellä ei nettiä luultavasti ole.

Lepo päivä...

Lepo päivä..
Nyt jalka tuntuu hivenen paremmalta. olen lähdössä 3km päässä olevaan Rummun kylään pika pankkiin nostamaan vähän rahaa ja samalla testaamaan miltä jalassa tuntuu. Illalla on tarkoitus painua saunaan ja pakata tavarat valmiiksi aamua varten. Rummun kylässä on vankila ja siellä on kaivos jonka valtava maakasa louhoksen vieressä näkyy todella kauas. Aamiainen oli loistava ja runsas ja maksoikin peräti 3,30€.

leiripaikkani: http://www.kallastetalu.ee/

Huomenna matka jatkuu, ainakin Haapsaluun, ellei jopa pidemmälle. Haapsalussa olisi minulla yö sija Peetterin ja Astridin kesämökin pihalla. Pitää katsoa huomenna miten meno maittaa ja jalka kestää.
Hyvää helatorstaita kaikille… mää meen nyt pankkiin, kauppaan ja huoltamaan pyörää sekä varusteita, sitten makaamaan aurinkoon ja illalla saunaan.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Vihdoinkin oikein kunnon keli. Aamusta asti aurinko paistoi mutta kuitenkin aamulla oli kylmä. Aamu oli muutenkin hivenen tahmea kun yöpuulle painuttiin vasta puolenyön jälkeen. Laiva lähti klo 8:00 joten satamassa piti olla noin tuntia enne ja kun ajomatkaakin aamulla oli jonkin verran soitti kello klo 6:00

Pyörä laivaan ja aamiasipöytään klo 9:15. Söin mutta en ihan ähkyä koska ajaminen täyteen ängetyllä mahalla on tuskaa. Lähdin seuraamaan Tallinasta Kansainvälistä polkupyöräreittiä EuroVelo 1.stä kohti Haapsalua . Ajoin viinmevuonna saman reitin Haapsalusta Tallinnaan päin joten en edes etsinyt karttaa.



maisemat komeita ja sää aurikoinen



Päivän tiet olivat hyviä

Koko päivän Pysyin reitillä enkä edes vahingossakaan eksynyt. Reitti on hieno ja rauhallinen ajettava. Matkaani varjostaa nyt vaan jo eilen alkanut kipu oikean polven taitteessa. Loppupäivästä silmistä valui vesi ja suomalisia kirosanoja sinkoili virolaisessa metsässä. Kipu oli niin kovaa että ajoin viimeiset 5 km vain toista jalkaa käyttäen. Jos huomen aamulla tuntuu edes yhtään kipua jalassa, en lähde tien päälle vaan yritän rauhoittaa jalan ja saada sen kuntoon. Teiden kunto oli koko päivän reitillä hyvä ja liikenne todella rauhallista. Maisemat hienoja, auringon paistetta mutt kuitenkin merenläheisyydessä ajoviimassa oli melko kylmä.


Keila joen putoukset

Tallinasta matka jatkui Keila joelle saivan rantoja nuollen siitä Paldiskiin ja siitä Padisen leirintä alueelle jossa vietän nyt ainakin tämän yön.
Päivän Kilometrit 84 km
Ajoaika 5:o5 h
Keskituntinopeus 16.62 km/h
Max nopeus 40.02 km/h



iltapala leirissä

tiistai 11. toukokuuta 2010

Ajopäivä 1



loppupäivän aurikoisia maisemia

Ensimmäinen ajopäivä oli rankka kaikin puolin. Vain tuuli ei kiusannut, muuten reissun avauspäivä oli raskas. Reitti valinta onnistui ja maisemat olivat kohdallaan tiet rauhallisia. Liikenne oli lähes olematonta. Aamusta keli oli kolea ja vesisade Aijoittani jopa kovaa. Sadevaatteet pitivät veden poissa kehosta mutta kenkäsuojien puute kasteli jalat ja kun ne kastuin niitä olko myös paleltaa. Liikkeelle lähdin puoli 10 aikaan syötyäni aamiaisen ja kävin vielä kaupassa ostamassa lehden ja luin minusta kirjoitetun jutun. Sen oli lukenut myös aika moni Tammelassa vastaan tullut. Tuli olo että oli taas Italiassa kun vastaantulijat huusivat hyvän matkan toivotuksia ja kannustukisia. Päästyäni 11 aikaan Loukon tienhaarassa olevalle ”ravintolalle” päätin poiketa myös siihen syömään kun piti saada jalka lämpiämään. Toisen jalan peukku varvas oli jo lähes tunnoton. Söin päivän kaalikääryleet ja lohkoperunat. Loistavan makuisten ruokien jälkeen emäntä tarjosi matkalaiselle vielä munkki kahvit. Kahvi maistui ja munkki oli hyvää, mutta kun olin jo ruualla mahani täyttänyt, ei se munkki täysin pudonnut. Emäntä lupasi tarjota myös munkkikahvit kun palaan. Matka jatkui pikkuteitä Vihtiin asti jonka jälkeen maasto muuttui yllättävän paljon. Mäkiä ja välillä jopa tiukempia nousuja mitä meri-apeilla. Niitä riittikin sitten koko loppupäivän aina Kauniaisiin asti. Petri tuli minua vastaan ja pyynnöstäni poikettiin vielä pitsalle. Maha kurisi jo huolella tähän aikaan illasta eikä meno oikein enää maittanut. Petri oli tulossa Helsingistä jossa oli ollut mukana Kriittisellä pyörä retkellä jonka tarkoituksena on painostaa päättäjiä lisäämään pyöräteitä/kaistoja Helsinkiin. Näillä retkillä ajetaan porukassa keskellä ”kylää” poliisi saattueessa pitkin katuja. Sitten pitsan jälkeen vielä pikku pyrähdys Tapiolaan Petrin asunnolle jonne jään nyt yöksi ja josta matkaani aamulla kohti Viroa jatkan. Lukut ylös asuntoon ja pikainen reitti selvitys Länsi-satamaan ja kupassa käynti. Päivä pulkassa. Positiivisinta päivässä oli varmaan autoilijoiden käytös tavat… olisiko Lopulta suomalainen autoilija jotain kohdatessaan pyörän tien päällä. Petri muuten punnitsi nuo mun kantamukset ja kiloja kertyi 27 kg. Joten, vaikka teltan paino nousi, niin silti kantamusten paino tippui noin kolme kiloa ensimmäisestä reissusta. Lähetän vielä osan vaatteista siinä vaiheessa kotiin kun kelit lämpenevät niin paino tippuu entisestään. Mieskin kävi punnituksessa ja paino on 77kg. Kiva seurata mitä se on reissun jälkeen.

Päivän Kilometrit 125 km
Ajoaika 7:16 h
Keskituntinopeus 17.18 km/h
Max nopeus 54.43 km/h


komia koski

Retti kartta

maanantai 10. toukokuuta 2010

Aamukahvit kotona.

Nyt se lopulta koittaa se matka jota olen odottanut. Eilen illalla sain pyörän ja varusteet kasaan ja Forssan Lehden toimittaja ja kuvaaja poikkesivat jutun tekemässä. Vielä yöllä käväisin hakemassa kartan jotta löytyisi hyvä pikkutie maamme pääkaupunkiin. Tosin tämän matkan olen tehnyt tuhansia kertoja autolla mutta nyt ihka ensimäistä kertaa polkupyörällä. Yöllä kun tulin kotiin taivas oli täysin kirkas mutta nyt taas aamulla tasaisen pilviverhon peitossa. Ilma on melko viileän oloinen ja siitä syystä pitää ottaa nyt suosiolla ylimääräisiä vaatteita mukaan jotka postitan sitten jossain kohtaa matkaa kotiin. Tuulta ei juurikaan näyttäisi olevan ja se on hyvä. Melko sekavin tuntein nyt matkaan lähden mutta luulen että muutaman päivän jälkeen homma alkaa luistamaan taas siihen vanhaan malliin.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Asiat ovat nyt sillä tolalla että luultavasti joudun siirtämään lähtöäni tiistaille. Niin paljon tekemättömiä juttuja ja saan uudet pankkikortitkin tulee vasta maanantaina. Tarkoitus olisi kuitenkin ajaa päivässä Helsinkiin ja yöpyä kaverilla Tapiolassa josta pääsee sitten aamulaivalle näppärästi. Katsotaan nyt mitä yön aikana saan tehdyksi.

torstai 6. toukokuuta 2010

Matkalle hankittu yhteys kone.


Hankin sitten mini läppärin matkalle mukaan jotta voisin olla yhteydessä halvemmalla, kotiin, ystäviin sekä voisin päivittää tätä blogiani. Sai myös "sopimuksen" että kirjoitan kerran viikossa paikalliseen lehteen matka kuulumiset. Toki, jos on aikaa niin, täytyyhän sitä kotimaan uutisetkin katsella netistä. Mutta lähinnä yhteydenpitoa varten tämän hankin. Skype on ohjelma jolla aion olla puhelin yhteydessä kotiin mikäli mahdollista. Toki muutkin ystävät saavat minuun yhteydessä olla. Aina on kiva kuulla mitä ”kotona” tapahtuu.

Skype nimeni on jokseenkin loogisesti Jarkko Lindholm.

Kännykkä on mukana ja tarkoitus olisi hankkia aina paikallinen Prepaid liittymä. Ihan hätä varalle mikäli jonnekin pitää soittaa ja netti verkkoa ei juuri ole. Maakohtaisen numeron myös päivitän tänne. Joten myös minut saa koska vaan kiinni mikäli tarvetta on.

Forssan Lehteen toimitan jutut tietenkin ihan s-postilla. Tarkempaa juttupäivää lehdessä ei vielä ole sovittu mutta ilmeisesti se on aina samana viikonpäivänä. Lehdestä tullaan myös vielä lähtöaamuna tekemään matkasta ja minusta juttu.
Radio Häme ja Eeva Hannula on myös ilmeisesti tulossa minua jututtamaan maanantaiaamuna ennen lähtöä. Tarkempaa tietoa koska juttu tulee ulos, minulla ei vielä ole.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Viimeisiä hommia tehdessä soitinverstaalla ja viikko aikaa lähtöön.

Aina viimetinkaan jääneet työt ja lähdön läheisyys saa tietynlaista hermostuneisuutta aikaan matkaajassa. Muutama kerros lakkaa korjattavan kitaran kaulaan ja huomenna soittimen kasaus ja asiakkaalle toimittaminen tietää sitä että lopultakin pääsee keskittymään loppuihin reissua koskeviin asioihin. Taka- ja etulaukut pitää korjata sellaiseen kuntoon että ne vielä tämän reissun kestäisivät ja jos vielä lisää matkoja tulee niin sitten uudet laukut. Toisaalta saatan poiketa Puolassa Białystokin kaupunkiin tutustumaan paikalliseen Crosso pyörälaukkujen valmistajaan. Nyt minulla olevat Bilteman pyörälaukut toimivat muuten mutta niiden kannakkeet katkesivat jo ensimmäisellä matkalla muutaman ajopäivän jälkeen. Sittemmin tein kiinnikkeet lattaraudasta ja vahva ”kumilenkki” vetämään laukkua alaspäin niin että se ei pääse pomppaamaan pois paikoiltaan. Nyt viimetalvena laukussa oleva kiinnitys mutteri tuli muovissesta hahlosta läpi. Nyt tarkoitus pultata kannake lenkki läpi laukun.



Alkuperäinen kiinnike joka on pienemmissä etulaukuissa pysynyt ehjänä. Lenkit katkesivat punaisen viivan kohdalta.



Lattaraudasta väännetyt uudet kiinnikkeet.



Lenkit kesti mutta ne irtosivat muovisesta vastakappaleesta.



Uusi lenkki on nyt asennettu, läpi kokolaukun ja tuki rungon 6mm RST pultilla. Lattarauta lenkkiin tein jengat ja lukitsin sen vielä mutterilla. Nyt pysyy ja kestää. Tosin mikään kaunis tästä ei tullut mutta pääasia että homma toimii eikä matkalla tarvitse moisesta murhetta kantaa. Luultavasti teen vielä etu laukkuihin saman toimenpiteen.