Liettuan ja Puolan rajalla, Liettuan raja asema
Aamulla uni maittoi ja painelin torkkua muutaman kerran. Nukuin nyt todella sikeästi kuten joka yö teltassa. Aurinko paistoi mutta tuuli viilensi hivenen ilmaa. Pakkasin tavaroita ja saunottajani tulivat paikalle ottamaan kuvaa kaikista meistä. Kuvaajana toimi jommankumman tytär. Annoin myös kamerani hänelle ja kuva otettiin myös minun kameraan. Jätin myös yhteistietoni naapurileirin toiselle pariskunnalle koska toinen pari nukkui vielä kun lähdin noin kello 11 aikaan.
Lähdin seuraamaan järven reunaa pitkin kulkevaa tietä poiketen päivän ostoksilla pikku kaupassa tien varressa. Pitkin rantaa oli yleisiä uimarantoja ja muutamia leirintäalueen tyylisiä paikkoja joissa oli ihmisiä mutta puomit edessä ja puomissa luki että Privat ja puhelin numero perässä. Luultavasti paikan näiltä yksityisiltä alueilta sai myös maksua vastaan lunastaa. Olo oli aika vetämätön ehkä myöhäisen nukkumaanmenon vuoksi ehkä pitkän ajopäivän jäljiltä.
Hyppäsin tielle 132 joka oli jatketta tielle 130 ja Lazdijain kylän jälkeen tien numero muuttui taasen 135 aina Puolan rajalle asti. Tie oli suhteellisen rauhallinen nyt ja luultavasti ruuhka tiellä numero 130 johtui juuri Kaunasin vuosipäivästä ja siitä että silloin oli lauantai. Lähemmäksi rajaa mennessä huoltoasemia, rahanvaihto kojuja ravintoloita ja kaikkea oli yllin kyllin ja yhdessä huoltoasemassa poikkesinkin kahvilla ja hodarilla.
Nyt oli ensimmäinen raja vastassa jossa oli edes jonkinmoinen kontrolli kummassakin maassa. Liettuan puolla minuun ei kiinnitetty mitään huomiota mutta Puolan puolella kaksi poliisia minut pysäytti. Toinen tivasi minulta jaotain Puolaksi ja vastasin englanniksi että en ymmärrä Puolaa. Toine kysyi sitten englanniksi mistä maasta olen. Kerroin olevani Suomesta jolloin kumpikin poliiseita hymyili ja toinen vinkkasi että voisin mennä.
Tie jonka numero muuttui taasen Puolan rajalla ja oli nyt 16, oli hyvä kuntoinen mutta erittäin kapea. Liikenne oli melko vilkasta mutta ihan hyvin autot minua väistivät. Heti muutaman kilometrin jälkeen alkaisi merkitty polkupyörä reitistö josta minulla oli kartta jonka senkin matkamessuilta hommasin. Ja sieltähän se vastaan tulikin. Oikein komean opastetaulun kera.
Täältä meni niin monta reittiä että olin matkalla seota niistä. Se mitä lähdin seuraamaan oli reitti R11 joka käsittääkseni oli osa Euro Velo reittiä 11. Reitti on hyvin merkitty ainakin tämän matkaa kun sitä ajoin, opastetauluin ja puiden runkoihin maalatuin opastein.
Reitti kulki kapeita todella hyviä teitä pitkin ensin Sejnyn kylään jossa olin päättänyt hakea pankkiautomaatista rahaa. Vaihdoin rajalla kaikki Latvian rahat Puolan valuutaksi ja niitä ei paljoa ollut joten kaipasin kipeästi lisää. Kylä oli hyvin siisti ja rauhallinen sen puistossa oli paljon ihmisiä aikaa tappamassa ja juttelemassa penkeillä istuen. Kiersin ympäri keskustaa etsien automaattia. Sellaista ei tuntunut löytyvän. Poikkesi Rahan vaihto kioskiin kysymään mistä löytäisin automaatin. Mies tiskin takana selitti että moista ei tällä kylällä olisi, lähin olisi Suwałkin kaupungissa. Poistuin kiroten kioskista mutta samalla muistin että lopsaani oli jäänyt 5 euron raha. kävin vaihtamassa sen ja kaikki kolikot joita löysin lompakosta. Arvelin että näillä rahoilla kyllä pärjäisin niin että sisin leiripaikan. Ruokaa oli laukut täynnä joten siitä ei pulaa tulisi.
Lähdin seuraamaan reitillä R11 pois kylältä kun huomasin raha automaatin erään liikkeen seinässä. Oli vähällä etten palannut taksin rahanvaihtajan luo. Tajusin heti että hänellä oli vain yksi tarkoitus sanomisillaan, nyhtää minulta kaikki eurot pois. Näitä rahanvaihto kojuja on aivan käsittämätön määrä tällä alueella, mietityttää vaan että onko kaikille riittävästi asiakkaita. Nostin rahaa ja jatkoin matkaa. Maatsto muuttui heti rajalta todella paljon. Siitä sai viitteitä jo aika ajoin Liettuan puolla, mutta nyt maasto oli täynnä pientä mäkeä ja nyppylää. Mukavaa ja vaihtelevaa. Myös pieniä lampia ja järviä näkyi vähän väliä maastossa. Mukava tie ajaa, tosin se kiersi melkoisesti mutta maisemat korvasivat kilometrit.
Matkalla oli myös hienoja taloja, muutama kirkko ja tietenkin kun tie kulki Wigierskin kansallispuiston läpi se ehkä kertoo maisemista jotakin.
Täällä oli myös paljon leirintäalueita, kanootti melonta juttuja ja kaikkea mitä tällainen luonnon paikka vaan voi tarjota. Olin päättänyt polkea karttaan merkittyyn leirintäalueeseen Stary Polwarkin kylään mutta totta puhuakseni en oikein tiedä olenko sillä alueella sillä täällä on niitä niin paljon. Tämä paikka jonne jäin on sellainen maatilamajoitus jossa on myös leirintäalue järvenrannassa. Paikka on siisti ja mukavan oloinen, eikä tämäkään paikka ole hinnankiroissa. Rannassa oleva teltta alue on vielä talviteloilla mutta kun yleensä täällä ei kulje matkailijoita vielä tähän aikaan vuodesta asia on ymmärrettävissä.
http://wigry.win.pl/tartak/
- päivän kilometrit 80,6 km
- ajoaika 4:48:22 h
- Keskituntinopeus 16.77 km/h
- Max nopeus 40.20 km/h
- koknais km/aika 1164/65:41
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti