Matkaan lähdin motellista valtatie A8 ja tie numero 144 risteyksestä. Oli kaksi vaihtoehtoa, joko polkea takaisin muutama kilometri sinne josta olin eilen tullut tai ajaa muutama kilometri valtatiellä kohti Kaunasta ja kääntyä pikkutielle joka johtaisi minut tielle Babitain kautta Kaunasiin. Päätin valita valtatien ja ihan hyvä valinta. Leveät pientareet ja rauhallinen sunnuntaiaamun liikenne sekä mukava myötätuuli, vauhditti pyörää hurjaan menoon. Käännyin muutamien kilometrien vauhdikkaan menon jälkeen välitielle joka olikin hiekkatie. Melko huonokuntoinen, jos vertailee Suomen hiekkateihin mutta ajettava. Tie mutkitteli läpi valtavien, kukkivien rypsipeltojen ja välillä näkyi joki, joka mutkitteli tien vieressä. Vähän ennen kun tie päättyi, oli joessa todella leveä kohta jonka ympärillä oli kymmeniä kalamiehiä ja muutaman nuoren ryhmä purki leiriään toisella puolella jokea.
Labunavan kylässä poikkesin aamuostoksilla. Matka jatkui kohti Kaunasia nyt todella kivalla ja rauhallisella tiellä. Nyt maisemaan ei kuulunut koko alkumatkaan kuuluneet valtavat pellot vaan tie mutkitteli, metsäistä jokivartta pitkin kohti Kaunasia. Vastaan tuli kymmenen nuoren tytön ja pojan fillari ryhmä selvästikin pienellä reissulla hekin. Matka meni nyt kivuttomasti eteenpäin.
Noin 10 kilomeriä enne Kaunasia alkoi komeiden uusien omakotitalojen alue jossa oli niin tekeillä olevia taloja kuin myös valmiita asuttuja sekä myynnissä olevia taloja. Tämän alueen jälkeen alkoi isojen myymälöiden, rautakauppojen ja muiden vastaavien liikkeiden alue. Toisella puolla tietä oli suttuisen näköisiä kerrostaloja. Pysähdyin nyt, tällä reissulla, ensimmäiselle näkemälleni Kebeb kioskille lounastamaan. Näitä eikä muitakaan pikaruoka ketjujen myymälöitä tai kioskeja ei ollut vastaan tullut sitten Latvian rajan Hess Burgerin.
Matka jatkui ja vastaan tuli komea pyörätie. Se lähti selvästi kohti keskustaa poiketen kuitenkin sivuun pääväylästä joka tästä suunnasta meni kohti keskustaa. Lähdin seuraamaan sitä ja pääsin oikein näköalapaikalle josta oli hyvät näkymät kaupunkiin. Hienon näköine kaupunki avautui oranssin sillan takana. Vasta jälkeenpäin illalla l-alueella kuulin että kaupunki vietti vuosipäivää juuri tänä päivänä. Se selittääkin hulinan määrän.
Jatkoin, ehkä hivenen vastentahtoisestikin, matkaa pois tästä viehättävästä kaupungista. Kaupunki johon luultavasti palaan vielä joskus. Ulos ajo kaupungista sujui helposti eikä reittiä tarvinnut etsiä. Kaikki oli selkeästi merkitty. Tosin jouduin ajamaan 4 kaistaista tietä muun liikenteen seassa mutta sopu tilaa antaa, vai miten se meni. Mukava myötätuuli lisättynä hyvään tien pintaan ja loivaan pitkään laskuun antoi mahatavan vauhdin poistua kaupungista. Vastaan tuli pari matka pyöräilijää mutta tien leveyden takia ei muuta kun tervehditty. Tosin ensimmäinen vastaan tullut näytti minulle että käänny ympäri ja hymyili. Huusin että ”No, no, I'm going to Athens”. Ja vastantulia huusi ”Norway, Norway” ja heilautti kättään.
Saavuin tielle numero 130 jota paria päivää aikaisemmin vastaan tullut paikallinen pyöräilijä oli suositellut. Hän kehui tietä, kertoi sen olevan kapea mutta rauhallinen ja myös että rekat eivät saisi käyttää tätä tietä. Se oli ainut joka hänen kertomuksensa piti paikkansa ja myös se että tie oli kapea. En tiedä johtuko liikenteen paljous siitä että oli lauantai ja siitä että kaupungissa oli juhlat. Liikenne oli kovaa ja niin myös vauhti. On myös aivan käsittämätöntä jos tie on suora, minkäänlaista näkö estettä ei ole, vastaan ei tule auton autoa, niin miksi se on niin vaikeaa pistää vilkku päälle, jotta takanakin tulevat huomioivat pyöräilijän ja kääntää hivenen siitä ohjaus pyörästä vasemmalle jotta sen pyörän ja auton väliin jäisi enemmän kun se kuuluisa hesari väliä. Tätä en ymmärrä täällä enkä kyllä Suomessakaan. Ja tuntuu myös siltä että mitä hienompi ja isompi auto sen lähempää mennään. Voi tietysti olla että kalliisiin autoihin ei ole saatavana kääntyviä etupyöriä. Hyvät autoilijat, ostakaa sen verran halvempia autoja että on varaa ottaa ne kääntyvät etupyörät, vaikka vaan lisävarusteeksi. Järkeä ja toisten huomioon ottamiseen tarvittavaa kykyä ei voi kyllä kaupasta ostaa… ikävä kyllä.
Olin aivan raivon partaalla tämän tien osalta ja katselin jo sopivaa yö paikkaa tien varsilta. Oli onni että hommasin pyörääni nämä peilit. Muutoin taitaisin olla jossakin Liettuassa, ojan pohjalla, yliajettuna. Päätin vielä jatkaa ja tutkin karttaa aikani jotta sopiva tie määränpäähän pääsemiseksi löytyisi. Ja kyllähän aina vaihtoehtoja on mutta tällä kertaa löytyi jopa sellainen joka ehkä lyhentäisi jaettavaa matkaakin. Prienain kaupungin jälkeen tiehen oli lisätty myös piennar, joten matkan teko helpottui ja mielikin parani. Poikkesin vielä ostamassa huoltoasemalta kahvin niin sai senkin mieliteon aisoihin. Päätin ajaa vielä tätä tietä Balbieriškisin kylään josta suuntaisin pikkuteitä pitkin Simnasin kylään ja sieltä l-alueelle.
Keli oli hieno koko päivän ja myötä tuuli avitti matkantekoa. Lähellä Balbieriškisin kylää oli tienlaidassa majatalon merkki ja ajattelin hetken mietittyäni kaydä kysymässä mitä yösija maksasi moisessa paikassa täälläpäin palloa. Ajoin risteyksen ohi miettiessäni menisinkö vai en ja kun matkaa ei kyltin mukaan ollut kun 700m majataloon niin hetin u-käännöksen ja päätin käydä kysymässä. Kun käännyin ympäri niin sama merkki oli vastassani mutta nyt nuoli näyttikin, toiselle puolen kääntyvään tien suuntaan. Hetken arvoin kumpaan suuntaan lähtisin ja tietenkin valitsin väärin. Onneksi tie palasi takaisin tielle numero 130 melko pienen maaseutukierroksen jälkeen. Jatkoin matkaani valtatietä ja vastaani tuli levähdys paikka. Täälläpäin aina kun on levähdyspaikka se tarkoittaa myös sitä että paikalla on myös jotain katsottavaa. poikkesin ja paikalla oli todellakin katsottavaa. Näköala tasanteen päälle kiivettyä avautui huikea näkymä Neumunas jokilaaksoon. Hetken katselin tätä luonnon ihmettä.
Sitten pääsinkin pois valtatieltä ja meno alkoi taas maistua. Tyhjä hyväkuntoinen tie muutamien risteyksien kautta johdatti minut leirintäalueelle. Tämän l-alueen vieressä oli toinenkin alue jossa tuntui olevan lähinnä nuorisoa viikonloppua viettämässä. Leirintäalue oli siisti mutta kaikki tuntui maksavan erikseen. Tosin ei tämä kallis paikka ollut. Maksoin ja lähdin rantaan katsomaan teltan paikkaa. Dusai järvi jonka rannalla nyt seisoin oli tyyni ja iso.
Aloin juuri pystyttämään telttaa kun paikalle tuli naapuri asuntoautoista pari minua nuorempaa kaveria hivenen humalassa, ei tosin paljon. Kyselivät mistä olin tulossa ja minne olin menossa. Sain heti lempinimen ”Suomalainen Super Man” sopivasti Liettuaksi murtaen lausuttuna. Sain myös kutsun heidän kanssaan Liettualliseen saunaan. Hyväksyin kutsun sillä 145 kilomerin ajourakka oli muutaman hiki pisaran saanut irtoamaan. Minut revittiin melkein heti mukaan saunalle. Sain hädin tuskin teltan pystyyn kun minua vietiin saunalle. Pyörän päältä tavaroiden purkamiseen telttaan ei kuulemma ollut aikaa sillä sauna oli juuri nyt kuuma joten otin pyörän mukaan saunalle. laukuista kaivoin tarvittavat tavarat joita saunassa tarvitsin ja sitten minulle lyötiin tölkki parasta Liettualista olutta käteen, ja sitten saunaan.
Saunan lauteilla sitten puhuttiin Suomesta, Liettuasta, Latviasta, saunasta ja kaikesta mikä liittyy matkaani sekä mitä he elämissään puuhasivat. Saunassa oli myös toisen kaverin vaimo sekä kummankin kaverin lapsia sekä vanhempi mies kaverusten seurassa. Käytiin uimassa ja turistiin. Saunoessa kuli mukavasti aikaa ja kun lopulta pääsin teltalle tavaroitani sinne pistämään teltalle tuli naapuri teltasta taas yksi vielä nuorempi kaveri kyselemään mistä matkamies ja minne menossa. Juteltiin hetki ja kaveri pyysi minua heidän nuotiolleen juttelemaan kun olisin saanut tavarat paikoilleen. Pistin tavarat telttaan ja kaivoin vähän paksumman hupparin laukusta sillä ilta oli melko viileä. Kävin hoitamassa tarpeeni ja sieltä palatessani, poikkesin nuotiolle kuten olin luvannut. Paikalla oli pari alta 30v kaveria tyttöystävineen ja kaikki puhuivat hyvää englantia. Kaveri joka minut pyysi nuotiolle puhui täydellisestä englantia ja syykin selvisi. Hän oli ollut Amerikassa jonkin aikaa. Aikamme juttelimme ja siinä samalla pojat tekivät nuotiolla kanakeittoa ja tytöt häärisivät grilli lihojen ja folioon käärittyjen perunoiden kimpussa. Sainkin kutsun tulla myös syömään heidän kanssaan. Oli tosi hauska jutella ja kysellä heiltä Liettuan nykymenosta ja sain myös paljon kysymyksiä Suomesta. Kello kulki ja puoliyö saapui kiitin ruuasta ja sovittiin että aamulla vaihdettaisiin yhteystietoja ja näin myös tehtiin.
Liettualiset saunottajani.
Pitkä, raskas, mutta todella antoisa päivä Liettuassa tuli päätökseen.
- päivän kilometrit 145 km
- ajoaika 8:00:00 h
- Keskituntinopeus 18.10 km/h
- Max nopeus 46,65 km/h
- koknais km/aika 1083/60:53
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti