Kauppa heti leirintä-alueen vieresssä
Aamusta hyvällä mielellä aamupalalle ja kamat kasaan ja tien päälle. Padisessa vielä kauppaan ja tankkaus päivän ajoon. Jos lähtisin suoraan tietä numero 17 Haapsaluun, matkalla ei olisi kaupan kauppaa, eikä niitä liioin ole Euro Velo reitinkään varrella. Nyt kyllä suurein jännitys on tämä jalka joka tänne saapuessa oli todella kipeä. Nyt olen nappaillut BuraCapsiä kolme kertaa päivässä ja yrittänyt levätä jalkani kanssa. Kun tulin kaupasta huomasin räystäällä muutamia pääskysiä pesän rakennus puuhissa. Kesä on siis täällä Virossa jo. Öinen vesisade oli jo yhdessä yössä saanut pienet hiirenkorvat jo huomattavasti suurenmiksi ja niin koko maiseman paljon vihreämmäksi. Nyt on myös ensimmäistä kertaa lyhyet ajohousut ja t-paita päällä eikä edes aamusta ole yhtään kylmä. Ajaminen tuntuu nyt TODELLA hyvältä ja poikkean heti alkumatkasta kuvaamaan Padisen vanhaa linnaa ja sen kupeessa olevaa, ilmeisesti kartanoa. Nyt tuntuu matka niin hyvältä että. No se hyvänolon tunne päättyy pian kun pohkeeseen alkaa taasen sattua. PERKELE. Nyt pitää valita se lyhyempi ja nopeampi ja myös tylsempi reitti Haapsaluun. Ainut mikä nyt lohduttaa on se että tiellä viimevuonna työn alla ollut remontti on kunnossa ja pienelle matkaa on tehty laadukas pyörätiekin.
Matka jatkuu mutta kipu ei ainakaan ihan heti nouse pällimäiseksi vaan aika-ajoin voi nauttia pyöräilystä. Reitti on vaan tolkuttoman tylsä mutta minkäs teet. Tämä reitti tietä numero 17 on yli 30 kilometriä lyhempi joten kipeän jalan kanssa oli nyt pakko valita tämä. Matkalla on aikaa miettiä maailman menoa ja totean että jotakin on tälläkin reitillä muuttunut vuoden aikana, ja vielä parempaan. Muutamia taloja on alettu korjaamaan. Kurkia lentelee muutamia tien yllä ja ottavat selvästi korkeutta. Vastaan tulee selvästi Neuvostoliiton kukkanen, vanha betoninen linja-auto pysäkki jossa aion pitää pienen tauon. Eilen illalla oli vanhempi veljeni yrittänyt minua puhelimitse kiinni mutta olin silloin sauna ja iltaruokailu reissulla ja sen jälkeen koneella. No nyt sitten, ajattelin soitella takasin päin ja vastailla miehen kysymyksiin. Juuri silloin pudotan tankolaukun kannattimesta roikkuvat aurinkolasini tielle ja ajan niiden yli. Kuuluu rusaus ja kas, lasit jäävät tielle ja ainakin kummatkin linssit ovat erillään pokista. Hetken mietin jätänkö ne siihen muistuttamaan minusta mutta päätän kuitenkin palata katsomaan miten niiden kävi. Uskomatonta mutta totta, kummatkin linssit ovat irti pokista mutta niin linssit kuin myös pokat täysin ehjät. Kerään romut tieltä ja nilkutan bussipysäkille ja kas saan lasit ihan helposti kasaan. Nyt vois mennä tekemään vaikkapa loton. Nopea soitto veljelle ja sitten vähän ruokaa napaan jota kaupasta kävin aamupäivästä ostamassa.
Matka jatkuu ja kipu jalassa on nyt välillä pois ja taas tulee takaisin. Muutaman hetken jopa luulen että nyt se on ohi mutta kipu muuttaa nyt hivenen muotoaan ja nyt pohkeen ala osaankin tuntuu, mutta ei niinkään kipua vaan kuumottaa. Jatkan matkaa ja mietin jalkaani kunnes jyrähtää. Ihan huomaamatta takaani ilmestyy iso musta pilvi ja katson ylös ja huomaan että linnut ovat korkealla ja sitten se alkaa, nimittäin vesisade. Olen juuri saapunut Linnanpään kylään ja kuin tilauksesta bussipysäkki. vettä tulee hetken todella rankasti ja vanha bussipysäkin katto vuotaa kun seula. siirtelen aikani pyörän ja itseni paikkaa samalla etsien sadevaatteita etulaukkujen kätköistä. Sadevaatteet päälle ja takasin tielle. Sadetta ei kauaa kestä ja taas saa sadevaatteet ottaa pois. Nyt olen jo todella lähellä Haapsalua ja soitan Petelle Suomeen, kyselen onko mökillä joku sillä jos ei niin se tietää sitä että ei ole vettä, eikä paljon muutakaan. Samalla kyselen että onko tietoa olisiko tuttava perhe kotosalla jos menisin vielä lääkäriin jalastani ja saisin sieltä ehkä apua ja kyytejä. Mökillä yleensä on Astridin vanhemmat tai Astridin veli. Pete sanoo että ei tiedä. ajattelen että pitänee mennä sitten l-alueelle.
Vastaan tulee nyt iso kauppa jossa näyttää myös olevan apteekki. Sinne siis ja apteekkiin ostamaan jotakin lääkettä jalkaani. Kyselen aikani apteekin tädiltä mikä voisi olla hyvä ja saankin tuubin lämmittävää urheilu voidetta jalkaan. Levitän voidetta heti apteekissa ja sitten kauppaan. Hieraisen kädelläni myös suun pieliä ja hetki menee kun huomaan että voide alkaa todella lämmittää jalkaani myös suun pieliä. Hetki vielä niin jalkaani kuumottaa ja myös naamaani. Olin ehtinyt haalia jo muutaman kartan ja ruokatavaran käsiini viereisessä kaupassa ja polte kasvoi, se oli jo sietämätön. Vastaan tulevalta myyjättäreltä kyselin vessaa koska oli pakko päästä pesemään ainakin kasvot. Myyjä neuvoo että liikekäytävässä on vessa ja jätänkin tavarat kassalle ja pinkaisen vessaan. Kylmää vettä kasvoille ja se helpottaa heti mutta vaan hetkeksi. Lisää vettä ja kylmempää. Kasvoista polte alkaa helpottaa ja takasin ostoksille.
Tosiaan, löysin liikkeestä muutamia karttoja helpottamaan loppumatkan suunnistusta kohti Ateenaa. Virosta löydän hyvän kartan nimeltään ”Eesti jalgrattateed” eli polkupyörä reittejä Virossa. Kartta on tosin 1:500 000 mutta luultavasti tarpeeksi tarkka jotta reitillä pysyy. Karttaan on merkitty viisi Perusreittiä ja numero 1 on juuri Euro Velo reitti. Lisäksi karttaan on merkitty aluereittejä 6 kappaletta. Kartan toisella puolla on merkittynä Tallinnan, Tartun, Otepään sekä Raplan alueen pyöräily reitit, kaupunki karttoihin merkittynä. Hyvä löytö tämä kartta. Lisäksi käteeni jäi Latvian ja Liettuan kartat, kummatkin myös tarkkuudeltaan 1:500 000. Varmistelin vaan näillä ostoksilla kartat jo nyt. Mukana on muutamia Leirintäalue ja pyöräreittikarttoja kyseisistä maista. Peeter soitti että mökillä on Astridin vanhemmat ja myös yhteinen perhetuttumme olisi myös kotona ja kumpaankin paikkaan olisin tervetullut. Päätin että menisin mökille vaikka se lisäkilometrejä tietäisikin. Ostinkin sitten paikallista grillimakkaraa tietäen että grillaus onnistuu mökillä. Lisäksi vähän muutakin iltapalaa ja tietenkin se jokapäiväinen rentouttava juoma. Liikkeeseen mennessäni ajoin pyörän kauppakeskuksen tuulikaappiin parkkiin. Se on hyvä paikka täydessä lastissa olevalle pyörälle. Jo aikaisemmin kauppakeskuksen vartija katseli toilailujani vessaan ja taas takaisin kauppaan. Nyt kun maksoin ostokseni ja poistuessani tuulikaappiin, vanhempi vartija tuli sinne perässäni ja kyseli matkastani. kerroin tietenkin matkastani ja vartija hymyili ja toivotti onnea matkaan.
En päässyt kun muutaman sata metriä niin sade yllätti taasen matkaajan. Kurvaus automaatti bensa-aseman katoksen suojiin ja sade vaatteet päälle. Nyt kun jalkani poltteli jo muutenkin ja sadehousujen kosketus oli sietämätön. Olin jo lähes keskustassa kun ajattelin kurvata pyöräliikkeeseen katsomaan löytyisikö sieltä sadesuojia ajokenkiini. Oli mutta aivan tuhottoman kalliit ja vieläpä vain yhtä kokoa ja sekin pieni. Takaisin pyörän selkään ja nokka kohti mökkiä ja taas, kuten joka kerta tänne tullessani en sitä mökkiä löydä. Käsittämätöntä mutta totta, olin taas ajanut yhden risteyksen väärin ja löysin itseni satamasta josta lähtee lautta Hiidenmaalle. Soitto Suomeen ja reittikysely. Samaan aikaan kun sain puhelimen suljettua alkoi taas sataa. Nyt päätin että en niitä housuja päälleni vetäisi koska olin ihan lähellä ja jalkaa poltti jo siihen malliin. Nythän se sade sitten yltyikin kaatosateeksi ja kasteli kulkijan jalat, housut ja kengät aivan läpimäräksi. Löysin mökin ja ajoin pyörän suoraan autotalliin ja kolistelin itseni sisään. Vastaanotto oli yhtä lämmin kun aina tänne tullessa. Kieli muuri on melko iso mutta kyllä me toimeen tullaan. Vanha emäntä soitti tyttärelleen Suomeen ja hetken päästä Vanhaemäntä antaa minulle puhelimen jossa Astrid on. Astrid keroo että Talon emäntä toivottaa minut tervetulleeksi ja kehottaa olemaan kun kotonaan ja sanoo että minulle on lämmitetty myös sauna ja kyselee että mikä jalassani on. Kerron mikä vaivaa ja sen että hain salvaa ja nyt koko jalka on kuin keitetty krapu. Punainen ja kuuma, Astrid kehottaa että antaisin vanhan emännän katsoa jalkaani ja kertoo myös että Äidillänsä on yleensä lääkkeitä ja voiteta mukanaan. Sanon myös Astridille että kertoo äidilleen että minua EI tarvitse sitten passata, että tulen ihan hyvin toimeen omillani. Tiedettähän kaikki vanhat äidit, syö, syö, syö, onko nälkä? syö. Tämä kaikki, ihan positiivisessa mielessä.
Saunaan ja voitte kuvitella mitä tällä käärme salvalla voideltu punainen koipi sitten kuumasta saunasta on mieltä. Olin kuumuudessa puoliväkisin ja sitten kylmää vettä suihkusta jalalle. Hetki saunan jälkeen kuumoitus lakkasi ja olo helpotti. Aloin kirjoittamaan tätä tekstiä keittiön pöydällä ja sivusilmällä seurasin vanhanemännän toimia. Hän tuli alakertaan pieni lasi mukanaan ja otti kaapista lasin pohjalle konjakkia. Kaatoi siihen tilkan hunajaa ja jostain tuubista jotain rasvaa. Pikkulusikalla sekaisin ja sitten hän antoi lasin minulle ja käski hieroa sekoitusta jalkaani. Käsky kävi levittää sekoitusta myös vielä illalla ja aamulla jalkaan. Käväsin Grillaamassa makkarat ja söin ne nauttien. Makkaraa jos on kokolihaa eikä mitään jauhoa. Suolaista, rasvaista mutta niin hyvää.
Matka jatkuu huomenna kohti Pärnun kaupunkia.
- päivän kilometrit 74.35km
- ajoaika 4:01:17 h
- Keskituntinopeus 18.48 km/h
- Max nopeus 31.70 km/h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti