torstai 20. toukokuuta 2010

Matkalla Ateenaan tiistai 19. toukokuuta 2010

Lähdin aamusta hyvin mielin pyöräilemään ja etsimään matkamessuilta löytämääni Pohjois- Latvian ja Etelä- Viron pyöräilyreittikarttaan merkittyä reittiä joka veisi minut lähelle Kegumsin kaupunkia ja luultavasti seuraavan yön majapaikkaa. Leirintäalueita näille nurkille ei liioin ollut merkitty joten luvassa olisi huonemajoitus tai sitten ”puskaparkki” eli metsä.

Matka lähti liikkeelle todella huonokuntoista päällystetietä jota miehet olivat paikkailemassakin kohti Inčukainen kylää josta matka jatkui vielä pienepää hiekkatietä merkitylle pyöräreitille. Lämpö nousi heti aamusta yli 20 asteen ja puolen päivän jälkeen jopa 32 asteeseen. Jos pysähtyi hetkeksi, ja pyörän lämpömittari osui auringon säteisiin, mittari lukema oli hetkessä yli 45 astetta. Tulossa oli siis hikinen ajopäivä. Tiet kulkivat nyt todella metsässä jossa ei ollut muuta kun metsää. päästyäni pyöräreitille teiden kunto hivenen parani mutta eipä niitä voi mitenkään kehua toki oli välissä ihan hyviäkin pätkiä.

Tie kulki halki valtavien peltojen joissa ei kuitenkaan viljelty mitään. Koko maa ja sen kansa tuntui jotenkin pysähtyneeltä odottamaan jotakin parempaa. Ihmisten olemuksesta paistoi jotenkin ahdistus ja huoli huomisesta. Aivan eri meininki kun Virossa. Nyt palattiin selvästi samaan pisteeseen kun Virossa silloin kun rautaesirippu kaatui.



Matka kulki läpi Allažin, Allažmuižan kylän läpi Suntažin kylään joka oli selvästi virkeämpi pikku kylä. Kylää halkoi kaunis M. Jugan joki. Kylässä oli siisti koulu josta lapset juuri pääsivät pois. Ohi kulkiessaan he ihmettelivät ääneen kulkuneuvoani. Koulurakennukset olivat lähes joka kylässä se kylän siistein rakennus. Matka jatkui Kegumsin kaupunkiin josta kartan mukaan löytyi ainut ylityspaikka näillä main leveän Daugava joen yli. Silta meni jokeen valjastetun ison voimalaitoksen padon päällä. Padolla kulkevaa siltaa päästettiin autot kulkemaan vaan yhdestä suunnasta kerrallaan. Heti sillan jälkeen oli karttaan merkitty muutamia majataloja mutta ainuttakaan niistä en löytänyt. Ajoin tietä numero P 85 aina Linden kylään asti josta suuntasin matkani kohti rajaa aivan pieniä hiekkateitä pitkin kohti Skaistkainen raja kylää. Päätin että poikkeaisin ensimmäiseen majoitukseen mikä tielleni sattuisi mutta samalla tiesin että se luultavasti olisi puskaparkki. Päätin että ajaisin vaikka rajalle asti mikäli vaan jaksaisin. Päivä oli ollut hyvin kuuma ja kostea joka vei oman veronsa jaksamisesta. Ajoin lähes 40 kilomeriä vielä Linden kylästä ja päädyin ukkosmyrskyn pakottamana pienelle kostealle metsätilkulle muutaman kilomerin päähän rajasta. Sade kasteli teltan, miehen ja kantamukset ja sain hädin tuskin teltan pystyyn hyttysten hyökkäykseltä. Hyttyset tunkivat silmiin ja suuhun niitä oli todella paljon. Teltta vinossa möykkyisessä maassa todella väsyneenä, ilman suihkua hikisenä ja yltä päältä aurinkorasvassa nukahdin ilman lämmintä ruokaa kosteaan telttaan. Päätin että seuraavan ajopäivän jälkeen hoitaisin itselleni kunnon majoituksen ja olihan viikkotiainen lepopäiväkin tulossa.


Viimeinen näkymä Latviasta


- päivän kilometrit 121 km
- ajoaika 6:59:56 h
- Keskituntinopeus 17,30km/h
- Max nopeus 52,43 km/h
- kokonais km/aika 750km/42:37h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti