Tulipa vietettyä mukava päivä Liettualaisessa hotellissa. Tutustuin muutamaan paikan työntekijään ja pääsin keskustelemaan ja kyselemään paikallisesta elämästä ja elämän menosta täällä Liettuassa. Raha ja se mitä sillä saa, on ihan verrannollinen juttu. Paikan tarjoilija/respan rouva jonka kanssa eniten juttelin oli avoin ja rehellisen tuntuine ihminen. Jolitalla on kaksi tyttöä ja hänen miehensä ajaa omaa taksia täällä Panevežysin kaupungissa. Hotelli jossa olen on aivan kaupungin laidalla valtaitie A 10 alussa. Siis hyvin syrjässä itse kaupungin menosta. Sain häneltä paljon tietoa tästä maasta ja tavoista. Taas tuli todistettua se kuinka samanlaisia ihmiset ja heidän ajattelu tapansa on, oli maan tavat mitä hyvänsä. Maat, hallinto ja hallitukset eroavat toisistaan mutta ihmiset ovat aina samanlaisia ja myös tapa ajatella elämän menosta yleensä.
Käväisin myös ”kylällä”, tosin ihan laitakaupungilla kun oli tarve päästä nettiin juttuani lehteen välittämään paikallisessa kirjastossa josta netti löytyi. Pienen kirjaston kaikki koneet olivat varattuja noin 10 vuotiaden poikien ja muutaman tytön toimesta. ja mitä sitä sitten paikalliset nuoret netistä hakivat. No pelaamassahan he olivat. Paikalla kävi vähän vanhempi tyttö ja poika noin 16 v. Mitäpä he netistä. Käväisivät YouTubista katsomassa kun ilmeisesti heidän ystävänsä olivat jonkun hölmöyden kännykällään kuvanneet ja sinne pistäneet.
Hotellin vierestä kulkee pieni joki Levuo nimeltään. Käväisin päivällä katselemassa miltä siellä näytti ja sama touhu mitä kotoisella järven rannalla. Pojat kiusaa tyttöjä ja niin edespäin. Muksut leikkii ja kiukuttelee. Äidit tiuskivat lapsille ja miehilleen ja ukot vaan on tai juttelee kavereiden kanssa kännykässä. Ihan tuli koti ikävä.
Juttelin myös pitkään paikan yleismies Jantusen sekä paikan yövartijan 25 vuotiaan miehenalun kanssa. Samanlaista nuorta uhoa ja asennetta ”mä tiedän kaikesta kaiken” asennetta jota vastaan tulee kaikkialla.
Ainut mitä eroa löytyi oli se mitä rahalla kussakin maassa saa ja mitä sen eteen tehdystä työstä maksetaan. Tosin sekin on ihan samassa suhteessa. Tunsin itsen tavallaan rikkaaksi täällä jos ajattelee että jos loistavasta pihvistä ja uuniperunoista sekä mielettömästä kastikkeesta maksat juoman ja jälkiruoka kahvin kanssa kolme ja puoli euroa, niin naurattaahan se. Mutta kun kuulin mitä Jolita saa kuukaudessa palkkaa niin ymmärtää että ruoka ravintolassa heille on yhtä harvinaista herkkua kun minullekin kotimaassa.
Nyt on aika mennä jo nukkumaan, mutta ensiksi pitää pistää huomen aamuksi kaikki petyt vaatteet ja muut tavarat taas laukkuihinsa ja käväistä vielä itsekkin suihkussa. Aamulla jatkuu taasen taaperrus kohti Euroopan eteläisintä pääkaupunkia Ateenaa.
Ainut hyvä asia joka tulee nyt mieleen kun tv on tuossa taustalla auki on se että ONNEKSI Suomessa ei kaikkia ulkomaalaisia ohjelmia ”duppaa” yksi ja sama mies ääni, oli sitten näyttelijänä vaikka itse Pamela Anderson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti